Juhani Hinkkasen kotisivu


Aloitussivu

Arkiston pääsivu

Luetut kirjat 1975-1983

Aikamatkustuksen teoriasta ja aivan erityisesti käytännöstä

Tähtien kuninkaat ja galaktiset imperiumit eli avaruusoopperaa traditionaalisesti

Kun kuolema korjasi kirjailijan

Katkelmia Kosmoskynän pääkirjoituksista 1984-1986

Suomen tieteiskirjoittajat

Kaikkiruokaisen päiväkirja (Aikakoneessa)

Hinkkasen arkisto:

Suomen Tieteiskirjoittajat



Tämä teksti julkaistiin Sid Sid Keräsen (tuolloin vielä Juha Keränen) lyhentämänä ja editoimana (retusoituna ja raiskattuna, kuten hän itse asian ilmaisi) hänen lehdessään Pulsarissa kesäkuussa 1985. Lopullinen käsikirjoitukseni on aikaa sitten kadonnut mutta onnistuin löytämään varhaisemman luonnosversion (josta tosin puuttuu yksi liuska), jonka pohjalta olen yrittänyt restauroida jutun lähelle alkuperäistä muotoaan. Vuoden 1997 kommentit ovat sulkeissa ja kursivoituina.


Suomen Tieteiskirjoittajat on yhdistys, jonka tarkoituksena on, kuten sen säännöissä mainitaan, parantaa suomalaisen tieteiskirjallisuuden tasoa, kouluttaa suomalaisia kirjoittajia, tehdä suomalaista tieteiskirjallisuutta tunnetuksi sekä, hieman utopistisesti, toimia jäsentensä taloudellisen, oikeudellisen ja ammatillisen aseman parantamiseksi. STK, kuten se humoristisesti voidaan lyhentää, on pieni ja nuori yhdistys, sillä jäseniä on 36 ja ikää alle vuosi. Silti on lyhyt historiamme ollut sekä värikäs että ajoittain myrskyisäkin. (Olisinpa tuolloin tiennyt mitä todellisia myrskyjä vielä oli edessäpäin!)

Yhdistyksen juuret ovat kirjoittajaringissä, jonka Veikko Rekunen pani alulle syksyllä 1983. Se toimi (ja toimii yhä) kiertokirjeperiaatteella, jossa kukin jäsen liittää jäseneltä toiselle kulkevaan tekstinivaskaan oman osuutensa sen tullessa kohdalle poistaen samalla aikaisemman kirjeensä. Kiertokirjeiden alkuaikoina käytiin niissä varsin pitkiäkin keskusteluja, kritisoitiin lehtien julkaisemia novelleja ja kierrätettiin toisinaan omiakin tekstejä jäseneltä toiselle. Idean oikean yhdistyksen perustamisesta esitti Veikko jo ringin avauskirjeessä (päiväämätön mutta ilmeisesti syyskuulta 1983) ja ajatukseen suhtauduttiin myönteisesti kautta linjan. Eniten keskustelua aiheutti lehden perustaminen. Sen otti ensimmäisenä puheeksi Pekka Virtanen. Hän ajatteli apazine-tyyppistä julkaisua, mutta suhtautui siihen hieman epäillen kustannussyistä. Ajatus sai kuitenkin kannatusta ja muutama toimittajaehdokaskin ilmaantui.

Lopulliseksi primus motoriksi kohosi Harri Haarikko, joka kutsui kirjoittajaringin jäsenet Turkuun 7. heinäkuuta 1984 Suomen Science Fiction Kirjoittajien perustavaan kokoukseen. Itse en vielä tuolloin kuulunut rinkiin mutta Harri pyysi minuakin mukaan ja seurauksena oli suureksi yllätyksekseni valintani yhdistyksen hallitukseen, sen rahastonhoitajaksi. Puheenjohtajaksi valittiin Veikko, jolle se tuoli kirjoittajaringin isänä oikeutetusti kuuluikin, varapuheenjohtajaksi Pekka Virtanen, sihteeriksi Pekka Supinen ja hallitukseen vielä Harri. Kiivasta keskustelua aiheuttanut yhdistyksen nimi hyväksyttiin lopulta alkuperäiseen muotoonsa.

Tieteiskirjoittajat Turussa

Perustavan kokouksen osanottajat Turun tuomiokirkon portailla. Vasemmalla seisomassa Jyrki Ijäs, hänen jalkojensa välistä näkyvät Kari Mäentakan kädet ja oikea jalka. Ijäksestä oikealle takarivissä Pekka Sirkiä, Veikko Rekunen, Juha Keränen, Pekka Virtanen, Toni Jerrman, Tuomas Kilpi, Kivi Larmola ja Mika Niemi. Etualalla vasemmalla Pekka Supinen ja Anetta Meriranta ja oikealla Harri Haarikko. Juhani Hinkkanen oli kameran takana ja Jussi-Ville Heiskanen saapui paikalle hieman myöhemmin ET:ksi naamioituneena.

Varsinaisen kokouksen päätyttyä osa läsnäolijoista joutui liikenneyhteyksien vuoksi suuntaamaan takaisin kotiseudulleen. Toiset taas siirtyivät etsimään sopivaa ravintolaa hyvin alkaneen keskustelun jatkamiseksi ja kurkkujen kostuttamiseksi, ja turkulaisten suosiollisella opastuksella sellainen Aura-joen rannasta löytyikin. Täällä sattui kuitenkin valitettava välikohtaus, joka jakoi jäljelläolevan joukon kahtia.

Kuten kaikki tietävät, on jokaisen suomalaisen ravintolan ovella portsari, mies, yleensä rotevammanpuoleinen, jonka tehtävänä on estää asiakkaita pääsemästä sisään (Tämä oli aivan totta vielä vuonna 1984). Tämänkertaisen portsarin huomio kiintyi Toni Jerrmaniin, jonka hän ilmeisesti oletti pelottavan muun asiakaskunnan tiehensä. Supisen Pekka tuli hätiin ja onnistui miltei puhumaan Tonin sisään, kun Tuomas Kilpi teki ratkaisevan erehdyksen. Hän otti valokuvan tilanteesta ja jäi seurauksena Tonin ja Kivi Larmolan kanssa ovien taakse. Heidän omat näkemyksensä kyseisestä tapahtumaketjusta ovat luettavissa Lisää Science Fictionia -julkaisusta. (Keräilyharvinaisuus, luultavasti onneksi.)

Yhdistyksen toiminta lähti käyntiin hitaanpuoleisesti. Seuraava merkittävä tapahtuma oli hallituksen kokous Jyväskylässä 15. syyskuuta. Siellä keskusteltiin mm. yhdistyksen arvostelupalvelun järjestämisestä ja viimeisteltiin ensimmäiseen jäsentiedotteeseen sisältyneen Ohjeita kirjoittajille -monisteen sisältö. Jo tutuksi tulleeseen tapaan lähti hallitus kokouksen jälkeen Veikkoa lukuunottamatta viettämään syysiltaa Keski-Suomen pääkaupungin lukuisiin ravintoloihin. Oppaaksi saimme erään Pekka Supisen tunteman paikallisen lehtimiehen, joka oli myös innokas tieteiskirjallisuuden ystävä (Kalevi Nikulainen, joka sittemmin on ollut mukana tekemässä Finnzineä), ja illasta tulikin melkoinen seikkailu.

Oppaamme johtamaan ensimmäiseen paikkaan emme päässeet Harrin asiattoman pukeutumisen vuoksi (lenkkitossut!). Löysimme kuitenkin pian vapaamielisemmän raflan ja keskustelu alkoi pyöriä suosikkikirjailijoidemme ympärillä. Kirjailijoita nimettiin nopeaan tahtiin ja juttu eteni, kunnes joku onneton mainitsi Gene Wolfen ja oppaamme ja Harri pääsivät oitis samalle aaltopituudelle. He olivat löytäneet yhteisen mielikirjailijansa ja kaikki yritykset keskustelun kääntämiseksi muillekin tuttuihin nimiin olivat turhia. Seuraavan tunnin puheenaihe oli Wolfe eikä kukaan muu.

Puolen yön maissa menetimme seurastamme Pekka Virtasen ja päätimme vaihtaa ravintolaa. Sopiva paikka löytyikin mutta se oli varattu jollekin ilmeisen poliittiselle ryhmittymälle. Taitava oppaamme onnistui vakuuttamaan portsarille, että kuuluimme joukkoon ja niinpä siirryimme täpötäyteen ravintolasaliin muiden työläisnuorten pariin. Sulkemisajan jälkeen joutui oppaamme poistumaan ja minä, Harri ja Supisen Pekka huomasimme olevamme lievissä vaikeuksissa. Kello oli yli kahden ja ensimmäinen juna kaupungista lähtisi vasta aamulla. (Minusta tuntuu, että tätä osuutta Keränen lyhensi rankasti. Mitään en asialle mahda koska juuri Jyväskylä-episodin alkupuoli on kadonnut käsikirjoituksesta.)

Pekka ehdotti hotellia mutta meille muille olisi ratkaisu tullut turhan kalliiksi ja hän päätti solidaarisuussyistä pysyä seurassamme. Keskustasta löytyi kuitenkin halpa yömaja, jonka ovikelloa soittelimme aikamme, mutta sisälle emme päässeet edes paikalle sopivasti osuneiden poliisien avulla. Suuntasimme kaupungin torille, jossa seurasimme yöelämää viimeisen avoinna olevan nakkikioskin luona ja pohdiskelimme tilannettamme. Kun torilta ei löytynyt apua, lähdimme jaloittelemaan kylmään yöhön. Kokeilimme Yliopistonkadulla hetken mielijohteesta erään kerrostalon ulko-ovea. Se oli auki! Mitäpä siinä muuta kuin sisälle. Teimme olomme porraskäytävässä niin mukavaksi kuin olosuhteet huomioon ottaen oli mahdollista ja minä onnistuin jopa nukkumaan puolisen tuntia lämpöpatteriin nojaten. Aamu alkoi koittaa, lehdenjakaja loi meihin oudon silmäyksen ja muutakin liikettä alkoi näkyä, joten päätimme lähteä rautatieasemalle päin, väsyneinä ja nälkäisinä mutta yhtä kiintoisaa kokemusta rikkaampina.

Seuraava huoli oli yhdistyksen postisiirtotilin avaaminen ja jäsenmaksujen periminen. Se ei ollut aivan vaivatonta, sillä olin suorittamassa asevelvollisuuttani ja vapaat arkipäiväni olivat harvassa. Lisäksi tuotti asian vaatima byrokratia muutamia viivytyksiä mutta marraskuun alkuun mennessä olivat asiat kunnossa, rahaa tulossa tilille ja ensimmäinen jäsentiedote postituksessa.

Tieteiskirjoittajien hallitus 1985

Tieteiskirjoittajien alkuperäinen hallitus oli perustavan kokouksen jälkeen koolla vain yhden ainoan kerran, Tamconissa kesällä 1985, eturivissä vasemmalta Juhani Hinkkanen, Harri Haarikko, Pekka Virtanen, Pekka Supinen ja takana Veikko Rekunen (kuva: Leena Peltonen)


Ensimmäinen vuosikokous järjestettiin joulukuussa Seinäjoella ja siitä huolimatta paikalle ilmaantui yhdeksän jäsentä joten kokous oli päätösvaltainen. Kokouksessa hyväksyttiin sääntömuutosasiat, joita sihteerimme oli lakimiehen neuvosta ehdottanut. Jälkikäteen eniten huomiota ja arvostelua herätti kuitenkin yhdistyksen nimen muuttaminen. Suomen Science Fiction Kirjoittajista tuli Suomen tieteiskirjoittajat. Lisäksi määrättiin vuoden 1985 jäsenmaksu 30 markaksi ja allekirjoittanut sai jäsentiedotteen toimittaakseen. Kokous oli muuten varsin tapaukseton ja aika sen jälkeen kului rattoisasti keskustellen ja junia odotellen.

(Artikkeli päättyi yhdistyksen yhteystietoihin ja mm. Keräsen jälkikirjoitukseen: "Hinkkanen esittää sydämelliset kiitokset jyväskyläläisille (Yliopistonkadulla) lämpimästä (?), hyvinnukutusta (?) syysyöstä (15.9.84).")


Ja sitten lopuksi vielä kerran lista niistä viidestätoista urhoollisesta, jotka STK:n perustivat:

  1. Harri Haarikko
  2. Jussi-Ville Heiskanen
  3. Juhani Hinkkanen
  4. Jyrki Ijäs
  5. Toni Jerrman
  6. Juha Keränen
  7. Tuomas Kilpi
  8. Kivi Larmola
  9. Anetta Meriranta
  10. Kari Mäentaka
  11. Mika Niemi
  12. Veikko Rekunen
  13. Pekka Sirkiä
  14. Pekka Supinen
  15. Pekka Virtanen
Silloin elimme vielä sankariaikoja!



Takaisin alkuun

Takaisin Hinkkasen arkistoon

Takaisin päähakemistoon


Tämä teksti arkistoitu 9. lokakuuta 1997, kuvitus lisätty 31. lokakuuta 1998.