Kaikkiruokaisen päiväkirjasta 2003
Kaikkiruokaisen päiväkirja sai alkunsa
Turun science fiction seuran lehdessä Spinissä vuonna 1985
aloittamastani artikkelisarjasta, joka jäi vain kahteen osaan. Herätin Kaikkiruokaisen uudelleen henkiin
Aikakoneen sivuilla syyskuussa 1999 ja pyöritin sitä siellä yhä
epäsäännöllisemmin ja epäsäännöllisemmin noin vuoden ajan lokakuuhun 2000.
Vuotta myöhemmin julkaisin Aikakoneessa vielä yhden irtojakson elokuussa 2001
mutta siinä oli kaikki, niin ainakin luulin.
Nyt, pari vuotta myöhemmin, on kirjoittaminen alkanut jälleen kiinnostaa,
joten on aika Kaikkiruokaisen palata ruotuun. Kiinnostukseni science
fictioniin on kuitenkin vähentynyt huomattavasti, joten päätin siirtää
palstan Aikakoneesta omille kotisivuilleni, joilla voin ilman
omantunnontuskia kirjoittaa mistä haluan tarvitsematta mainitakaan
tieteiskirjallisuutta, edes vanhasta velvollisuudentunnosta. Ja yksi
käytännön seikka vielä: kun käytän Kaikkiruokaisessa muotoa "me"
tarkoitan itseäni ja Leena Peltosta. Niin ja
vielä lopuksi, kun puhun "kaikkiruokaisuudesta", suosittelen erityisesti Leenan ruokasivuja.
27. joulukuuta 2003
Kirjoittaminen lakkasi kesän jälkeen taas kiinnostamasta. Suurin osa
tämänkertaisesta tekstistä on kirjoitettu elo-syyskuun vaihteessa.
Viime kesämme kului Tiganan jälkimainigeissa ja freneettisessä
sienestyksessä mutta siinä sivussa onnistuimme pystyttämään varsin toimivan
kotiverkon yhdistämään kasvavaa tietokonekantaamme. Koneita on tällä hetkellä
neljä, niistä kolme pitkälle edistyneessä keski-iässä kuten käyttäjänsäkin. Se
neljäs on upouusi komponenteista kasattu AMD Athlon
XP 2500+ -prossulla, Gigabyte GA-7N400 Pro -emolla ja valtaisalla
muistimäärällä ja levytilalla varustettu hirviö, käyttöjärjestelmänään, ainakin toistaiseksi,
Debianiin pohjautuva Libranet Gnu/Linux 2.7. Leenalla on sähköposti- ja surffikoneenaan 266mHz
Pentium (Slackware Linux 9.0) 30-gigaisella Maxtor-levyllä ja 196 megan
muistilla. Tekstin- ja kuvankäsittelykäytössä on Win98-kone (233 mHz, kolme- ja
neligigaiset levyt, 128 megaa muistia). Yhteyttä ulkomaailmaan hoitaa 200 mHz
Pentium-aihio 32-megan muistilla, jonka alkuperäinen 3 gigainen levy korvattiin
kaapin perältä löytyneellä 500 megan levyllä (3-gigaiselle oli parempaa käyttöä muualla) ja sisään heitettiin pelkästään
palomuuri- ja yhteydenjakokäyttöön tarkoitettu Linux-distro IPCop (levy kotoisin
Tapani Ronnin vanhasta 486:sta, kiitoksia Tapsa). Koneet ovat nimiltään Jhero,
Rekku, Prinassa ja Nixdorf, tämä tieto niille joita sisäpiirivitsit huvittavat,
muille ei selitetä.
Hardware-ongelmat olivat varsin vähäisiä.
Athlon-koneessa on sisäänrakennettu verkkokortti, jonka Linux-ajurit löytyivät
emon piirisarjan valmistajan nVidian sivuilta. Käsillä oli lisäksi
entuudestaan kaksi verkkokorttia (Realtekin halpakortteja), jotka menivät muihin
Linux-koneisiin, wintoosaan hankittiin 3Comin halpatuote. Sen jälkeen
tarvittiin keskitin, ei kuitenkaan ihan halvinta eikä yksinkertaisinta mallia
jotta kapasiteetti riittäisi mahdollisiin tuleviinkin laajennuksiin. Soveliaaksi
havaittiin 3Comin OfficeConnect 8, joka mahdollistaa kahdeksan koneen
seurustelemisen keskenään. Lisäksi tarvittiin kaapeleita yhdistämään kortit
keskittimeen ja paljon vaivannäköä niiden vetämiseen pitkin seinänvieriä
kirjahyllyjen, kaapistojen ym. kalusteiden taitse. Koko hoito (samoin kuin
Athlon-kone) hankittiin täkäläiseltä hovihankkijaltamme Bulldog Netstorelta.
Softa olikin sitten
ihan eri juttu. Linuxeissa oli sinänsä kaikki tarpeellinen valmiina, jos ei
asennettuna niin ainakin rompuilla odottamassa. Keskustellakseen wintoosan kanssa
tarvitsevat Linuxit ohjelmiston nimeltä Samba ja keskinäiseen
keskusteluunsa Network File
System (NFS)-tiedostojärjestelmän. Internet-yhteyden turvalliseen
jakamiseen Linux-koneelta tarvitaan netfilter/iptables-ohjelmisto, joka ei
kuitenkaan erillisen palomuuridistron kanssa tuottanut päänvaivaa sillä se
osoittautui ihan toimivaksi jo "tehdasasetuksilla". Ainakin Sygaten testit osoittivat verkotetut koneet
varsin tehokkaasti suojatuiksi. Mitä Sambaan tulee, niin kirjan Using
Samba kanssa pääsee pitkälle. Minä sain suurimman osan tarvitsemastani
tiedosta sen
netistä löytyvästä vuoden 1999 laitoksesta, joka olennaisimmilta osiltaan on
yhä käyttökelpoinen. Tuoreempaa tietoa löytyy kirjan
uudesta viime
helmikuussa ilmestyneestä laitoksesta mutta siitä pitää sitten jo maksaa
selvää rahaa. Uutta tietoa ilmaiseksi on tietenkin netti pullollaan. Siellä
Google
on ystäväsi. (Kuten tarkkaavaiset lukijat huomasivat, kerroin mitä tein, en miten
tein. Siihen kysymykseen saatte vastaukset etsiä ihan itse)
30. kesäkuuta 2003
Vanhan Kirjallisuuden Päivät ovat taas tältä erää takanapäin. Tänä
vuonna ehtisimme paikalle vain ensimmäisenä päivänä (perjantai, 27.6) ja
saalis jäi täten tavallista laihemmaksi. Perinteiseen toimialaani, science
fictioniin ja fantasiaan liittyvää ei haaviin tarttunut kuin Bill
Warrenin valtaisa yli 1300-sivuinen 1950-luvun sf-elokuvahistoria Keep
Watching the Skies! American Science Fiction Movies of the Fifties, tässä
pehmeäkantisessa laitoksessa alunperin vuosina 1982 ja 1986 ilmestyneet kaksi
osaa yksissä kansissa, ei paha ostos 15 eurolla. Muuten keskityin toiseen
pääkeräilyalaani merikirjallisuuteen ja kannoin kotiin kymmenkunta enempi kovaan
dataan keskittyvää tietopuolista kirjaa aiheesta.  Vanhoja sf-tuttavuuksia
paikkakunnalla sentään jonkin verran liikkui, mm. edustava otos Vanhoja
herroja, heidän joukossaan suurkollektööri Boris Hurtta samoin kuin
Pekka Mölläri, vanha kollaboraattorini Aikakoneen nyt jo kauan sitten
muumioidulta Uudet kirjat -palstalta, joka taannottain onnistui
hankkimaan kokoelmaani jo vuosikymmeniä etsimäni kauhuklassikon, William
Beckfordin Hirmuvaltiaan (The History of the Caliph Vathek, 1786)
Kariston vuonna 1923 julkaisemana suomennoksena. Kiitoksia vaivannäöstä ja ennen
kaikkea tarkkanäköisyydestä, Hirmuvaltias on varsin pienikokoinen (15x12
senttiä) ja vaatimattoman oloinen teos, joka antikvariaateissa oletettavasti
helposti hukkuu normaalikokoisempien kirjojen joukkoon.
Syynä lyhykäiseen viipymiseemme Vammalassa oli vanhan ystävämme
Tapani Ronnin häävastaanotto Helsingissä heti seuraavana päivänä.
Tapasimme Helsingissä valikoituneen joukon muita sf-pariskuntia ja edustavan
näytteen Tapsan sukulaisista. Hän itse asiassa onnistui avioitumaan kohtuullisen
huomaamattomasti Kaliforniassa jo vuosi sitten. Vielä kerran siis parhaat
onnittelumme Tapsalle ja Monica Eilandille. Oli mukava tavata ja toivottavasti
palaatte Suomeen vielä toistekin.
Ja vielä, viitaten edellisen osan MySQL-jorinoihini, mainitsemani
teoksen PHP ja
MySQL: tietokantapohjaiset verkkopalvelut uusi laitos on sitten
ilmestynyt ja epäilemättä saatavilla kaikista hyvinvarustetuista
kirjakaupoista, kuten sanonta kuuluu.
23. kesäkuuta 2003
Edellinen, kahden vuoden takainen Kaikkiruokainen jatkoi päättymätöntä tarinaa
kirjakokoelmani kortistoinnista ja etenen nyt siitä mihin silloin jäin. Tuolloin
päädyin edelleen käyttämään Lotus Approachia, nyt Win4Lin emulaattorin alla SuSE-linuxissa. Ratkaisu ei kuitenkaan
ollut kestävä, sillä ensinnäkin halusin loputkin Windows-rääneet pois koneestani
ja, toiseksi, se sitoi minut tiettyyn kernel-versioon, joka imuroitiin
valmistajan sivuilta ohjelmiston asennuksen yhteydessä.
Talvella 2002 havaitsin, että DataClub myi halpaan hintaan WordPerfect
Office 2000 pakettia Linuxille ja tähän pakettiin sisältyi myös minulle
vanhastaan tuttu tietokantaohjelmisto Paradox. Päätin kokeilla ja, vaikka
paketin WordPerfect-versio (9.0) osoittautui varsin epävakaaksi Linuxissa,
niin Paradox puolestaan oli vakaa kuin kallio, ja luki suoraan Approachin
käyttämät dbf-tiedostot. Näin pärjäsin taas vuoden verran eteenpäin kunnes
SuSE:ni alkoi tuntua vanhahtavalta ja päivityshinku kasvoi kasvamistaan. Viime
helmikuussa asensin Slackware 8.1:n ja havaitsin, että Paradoxin päivät oli
luettu. Se oli jo SuSE:een asennettaessa vaatinut netistä imuroimani
räätälöidyn asennusskriptin enkä onnistunut enää sovulla runnomaan sitä
SuSE:a sukupolvea nuorempaan Slackiin, osasyynä ainakin sen vaatimat
vanhemmat kirjastoversiot. Paradox oli muutenkin umpikuja, koska sen
valmistaja Corel oli jo muutamaa vuotta aiemmin luopunut kaikesta
Linux-kehittelystä ja myynyt oman Linux-jakelunsa uudelle tulokkaalle
Xandrosille. Tähän kauppaan ei kuitenkaan kuulunut WordPerfect-paketti, joka
yhä on Corelin päätuotteita Windows puolella.
Tarvittiin lopullinen ratkaisu ja se oli tietenkin jo ollut koko ajan
tarjolla useimmissa käyttämissäni ja kokeilemissani Linux-jakeluissa: MySQL,
tai vaihtoehtoisesti PostgreSQL.
Nämä tietokantapalvelimet yhdistettyinä sopivaan graafiseen käyttöliittymään
ratkaisevat useimmat tietokantaongelmat. Ne olivat vain palvelinsovelluksina
tuntuneet liian järeiltä ja vaativilta Linux-tulokkaan ensimmäisiksi
tietokantaratkaisuiksi. Ryhdyin toimeen toukokuussa vaihdettuani Slackin
Debianiin ja hienosäädettyäni sen mieleisekseni.
Olin ennen Paradoxista ja
SuSE:sta luopumista tallentanut kaikkien tietokantojeni taulut sekä dbf- että
csv-muotoon varmistaakseni niiden kätevän siirron muihin tietokantasovelluksiin.
MySQL:lle dbf:t kääntyvät kätevästi komentoriviohjelmalla dbf2mysql, joskin
edellytyksenä(?) on, että MySQL:ssä on jo valmiiksi luotuna sopiva tietokanta ja
taulut, joihin data sijoitetaan. En valitettavasti tullut dokumentoineeksi
täsmällisiä toimenpiteitä, mutta se komento, jolla homma hoitui oli
kutakuinkin seuraavanlainen:
dbf2mysql -d kirjat -t kaikki -o [tähän väliin pilkuilla
erotettuina ja ilman välilyöntejä käännettävän taulun sarakkeiden nimet]
kokoelma.dbf
Tuo "kirjat" on siis MySQL-tietokannan nimi, "kaikki" on se taulu johon
data on menossa ja "kokoelma.dbf" on se taulu, jota ollaan kääntämässä.
Oletusarvona tässä tapauksessa on, että komento annetaan siitä hakemistosta,
jossa käännettävä taulu sijaitsee. Muutoin tarvittaneen koko polku, joka minun
tapauksessani olisi ollut "/home/juhani/kortistot/kokoelma.dbf". Skandien kanssa
saattaa tulla ongelmia, itse käytin päivän korjaten niitä käsipelillä mutta
oletan että asian voi hoitaa tyylikkäämminkin. Mainittakoon vielä, että
Paradox-taulujen suoraan kääntämiseen löytyy myös oma työkalunsa nimeltä
pxtools, johon en tarkemmin ole perehtynyt.
Kun tietokanta sitten oli pystyssä MySQL:ssa tarvitsin sen kätevään
ylläpitoon jonkin graafisen käyttöliittymän. Näitä löytyy paljon, mm.
MySQL:n oma MySQLCC, Gequel ja phpMyEdit. Päädyin ainakin aluksi melko
yksinkertaiseen ja varsin nopeatoimiseen ratkaisuun nimeltä TkSql (ruutukaappaus täällä, PNG, 1024x768, 110 kb). Sen kautta sujuu
uusien tietojen lisäys, vanhojen editoiminen ja taulujen selaaminen
vaivattomasti samoin kuin kaikenlaiset haut ja lajittelut. Varsinaiset
ylläpitotyöt, joita tällaisessa yhden käyttäjän operaatiossa on aika vähän, voi
aivan hyvin tehdä MySQL:n komentoriviltä tai käyttäen esim.
Webmin-ohjelmaa.
MySQL:n käytön aloittaminen edellyttää ainakin jonkinasteista
perehtymistä sen toimintaperiaatteisiin ja komentoihin. Koska olen
kirjasuuntautunut, päädyin kevyen kirjakauppaselauksen jälkeen hankkimaan
Paul DuBoisin käytännönläheisen ja ajantasaisen teoksen MySQL
Cookbook (O'Reilly, 2002). Suomen kielellä on saatavilla ainakin
Rami Heinisuon PHP ja MySQL :
tietokantapohjaiset verkkopalvelut (Satku, 2001, uusi painos tulossa),
joka kuitenkin on suppeampi ja keskittyy web-sovelluksiin. Paremmin aikaansa
seuraaville ihmiselle suosittelen Google-hakua, joko www-sivuilta tai usenetistä.
- Tämän trilogian(?) aikaisemmat osat (Aikakoneessa):
- 1. Kaikkiruokaisen päiväkirjasta 25.
maaliskuuta 2000
- 2. Kaikkiruokaisen
päiväkirjasta 28. elokuuta 2001
Arvostan palautetta, joten lähettäkää postia Kaikkiruokaiselle
Takaisin sivun alkuun
|
