Hirmuisen hauskassa teoksessaan Expecting Someone Taller tilittää Tom Holt viimeisen jättiläisen Ingolfin katkeria tuntoja, kun tämä on Valhallan hävityksestä onnistunut kaappaamaan Nibelungen Sormuksen ja piileksinyt siitä asti sitä himoitsevaa joukkoa mäyrän hahmossa Somersetin maaseudulla, ja tullut nyt vihdoin sankarimme Malcolmin yliajamaksi:


"Ja tämä idiootti tässä tuumii, että kuka nyt lähtisi etsimään mäyrää? Joten semmoiseksi minä sitten muuttauduin ja tulin piileskelemään tähän jumalanhylkäämään kolkkaan."
"Miksi?"
"No koska se on jumalan hylkäämä, ja minä olin saanut kerta kaikkiaan tarpeekseni jumalista. Hehän siis jahtasivat minua. Itse asiassa jahtaavat varmaan yhä. Samoin volsungat. Ja Reinin tyttäret. Ja Alberich. Koko hemmetin sakki. Voin vakuuttaa, ettei se ole ollut helppoa. Onneksi he kaikki ovat niin uskomattoman tyhmiä. He ovat kuluttaneet viimeiset tuhatkunta vuotta hakemalla kolmikymmenmetristä lohikäärmettä, jolla on hampaat kuin hiidenkivet ja tolkuton pyrstö. Ihan vain siksi, että minun veljeni Fafner - omalla laillaan ihan laatuisa heppu, mutta ei juuri mielikuvituksekas - naamioi itsensä lohikäärmeeksi silloin kun tämä saamarin kapine oli hänellä. Olisin voinut kertoa hänelle, ettei kolmikymmenmetrinen lohikäärme ollut varsinaisesti huomaamaton, ei edes Maailman Aamunsarastuksessa, mutta miksi minä häntä olisin auttanut?"



Tom Holt: Expecting Someone Taller, 1988, s. 5
suomennos artikkelin kirjoittajan



Takaisin lohikäärmeartikkeliin