SYÖMÄÄN!

Kaksi juusto-vihanneskeittoa

Nämä kaksi ovat muunnelmia samasta prototyypistä. Vihanneksia ja juustoa vaihtelemalla teemaa voi varioida loputtomiin. Nämä nyt kuitenkin ovat kulutuksessa kunnostautuneita.

Juusto-porkkanakeitto:

Suunnilleen litraan vettä lisätään liha tai kasvisliemikuutio ja kuumennetaan kiehuvaksi. 4-5 hyvänkokoista porkkanaa kuoritaan ja pilkotaan, samoin pari sipulia ja pala juuriselleriä. Kasvikset keitetään ja soseutetaan esim. sauvasekoittimella. Keittoon lisätään reilu kimpale maustamatonta sulatejuustoa, esim. Koskenlaskijaa, maustetaan vienosti muskotilla ja suola tarkistetaan. Tarjolle tuotaessa voi kullekin lautaselle keiton päälle lurauttaa kermapyörteen ja somistaa vaikka persiljalla tai ruohosipulilla.

Juusto-juureskeitto:

Kiehuvaan liha- tai vihannesliemeen kaadetaan kaksi pussillista pakastettuja liemijuureksia, jotka keitetään kypsiksi ja soseutetaan. Keittoon lisätään jotakin maustettua sulatejuustoa, vaikkapa viherpippurisellaista ja sitä voi muutenkin maustaa esim. yrteillä ja pippurilla. Keitto näyttää alkulimalta mutta maistuu hyvältä.

Hunaja-chilibroileri

Tässä on kiinalaistyyppinen broileriruoka, jonka saa maustaa tuhdisti, mutta kuitenkin niin, että muutkin elementit kuin chili ovat tunnistettavissa. Parhaiten tämä valmistuu wokkipannussa, mutta onnistuu myös korkealaitaisessa paistokasarissa.

Otetaan reilu kilo broilerin rintaleikkeitä, joista rusikoidaan luut irti. Se onnistuu hämmästyttävän kätevästi, kun työntää peukalot luun ja lihaksen väliin. Sitten broileri palastellaan suuhun sopiviksi kappaleiksi, jotka pyöritellään vehnäjauhoissa, joihin on sekoitettu vähän suolaa. Sitten ne ruskistetaan nopeasti runsaassa, kuumassa öljyssä. Kaikkia paloja ei kannata laittaa kerralla wokkiin, parempi on paistaa ne kahdessa tai kolmessa erässä. Sitten lämpöä vähennetään ja broilerpalojen annetaan kypsyä kunnolla. Ne nostetaan öljystä talouspaperille, jotta liika öljy imeytyy siihen. Wokkiin jäänyt öljy kaadetaan pientä tilkkaa lukuunottamatta pois.

Sitten tehdään hunaja-chilikastike, johon tarvitaan seuraavat ainekset:

• pala tuoretta inkivääriä
  
• pari ruokalusikallista hunajaa
  
• pari teelusikallista maissijauhoja
  
• runsas desilitra vettä
  
• ruokalusikallinen tai kaksi oikeaa kiinalaista chilikastiketta
  
• desilitra sitruunan mehua
  
• pari teelusikallista soijakastiketta

Sitruuna-kermabroileri

Tämän oivallisen innovaation tein kerran, kun kotiuduimme uimarannalta kauhean nälkäisinä eikä kaapista löytynyt mitään ihmeaineksia.

Kilon verran broileria alkukäsitellään kuten edellisessä, mutta ei paisteta upporasvassa, vaan vain ruskistetaan pannulla. Jauhoihin voi suolan seuraksi lisätä valkopippuria maun mukaan. Broilerpalat kaadetaan kannelliseen uunivuokaan (minä käytän semmoista lasista), päälle roilautetaan sitruunan mehu ja kaksi desiä kermaa. Kansi päälle ja n. 200-asteiseen uuniin suunnilleen puoleksi tunniksi. Siinä se.

Mausteiset broilerinsiivet

Otetaan rasiallinen mieluimmin maustamattomia broilerinsiipiä, leikataan kunnon taloussaksilla niistä kärjet pois ja pätkäistään siipi nivelen kohdalta kahteen osaan. Siivet pannaan laakeaan uunivuokaan, johon ne mahtuvat yhteen kerrokseen, ja päälle kaadetaan seuraava sekoitus:

• kaksi purkkia ranskankermaa
  
• ruokalusikallinen hienonnettua tuoretta inkivääriä
  
• neljä-viisi hienonnettua valkosipulinkynttä
  
• ruokalusikallinen voimakasta currya
  (pieni ripaus sahramia parantaa visuaalista ilmettä, mutta ei ole maun kannalta välttämätön)
  
• teelusikallinen chilipulveria
  
• kaksi teelusikallista garam masala -maustetahnaa
  
• seosta voi vähän notkistaa lurauksella kermaa, jos siitä tulee liian sakeaa

Lihapullat hapanimelässä kastikkeessa

Tämä resepti on oikeastaan peräisin Maarit Leson oivallisesta keittokirjasta Makujen Manhattan, mutta minun käytössäni se on sopeutunut uuteen ympäristöön kuten resepteille tuppaa käymään

Ensin tehdään lihapullataikina. Runsas puoli desiä korppujauhoja pannaan turpoamaan tilkkaan vettä, johon lisätään myös suolaa ja rouhittua mustaa pippuria. Sitten siihen sekoitetaan muna ja puolisen kiloa jauhelihaa. Sika-nauta on mielestäni parasta, koska lihapullista tehdään mahdollisimman pieniä, ja pelkästä naudasta tehtyinä niistä tulee helposti kovia ja kuivia. Kermatilkallakin voi asiaa auttaa. Pullat paistetaan aika kuumalla pannulla, jota ehtimiseen liikutellaan, jotta ne ruskistuvat tasaisesti.

Sitten tehdään hapanimeläkastike. Laimentamatonta musta- tai punaviinimarjamehua kaadetaan kattilaan kolmisen desiä ja siihen lisätään reilu loraus oikeata chilikastiketta, sitruunan mehu ja lihaliemikuutio. Kun kastike kiehuu, lisätään lihapullat ja keitellään ihan miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Maku tarkistetaan ja tehdään mahdolliset korjaukset vedellä, chilillä tai suolalla. Maarit Leso kehoittaa tarjoamaan pastan kanssa, mutta meillä nämä ovat tehneet erinomaisesti kauppansa seisovan pöydän ruokalajina tai ihan vain iltapalana leivän ja salaatin kanssa.

Bigos

Puola on lempimaitani ja sen kansallisruoka bigos lempiruokiani. Tutustuin siihen heti kättelyssä, ensimmäisellä laivamatkallani Puolaan. Paatti oli pieni ja iloton, sää surkea eikä mukaan ollut tullut mitään luettavaakaan. Ainoa lohtu oli summanmutikkaisia aukioloaikoja noudattavan kuppilan tiskillä poriseva bigos-pata. Suomeen palattua bigos sai sitten kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen etninen ruokalaji, jota yritin valmistaa. Ensimmäinen yritelmä ei ollut häävi.

Bigos on niitä ruokalajeja, joita voi ja saa varioida loputtomiin. Jotkut jopa tekevät sen tuoreesta valkokaalista, mutta kyllä se oikeastaan kuuluu tehdä hapankaalista. Jos hapankaali on kovin hapanta, sitä voi ennen keittämistä huuhdella siivilässä. Tämmöiset ovat perusaineet, kaikki määrät ovat noin-mittoja:

• 300 grammaa lihaisaa kohtaa possuvainajasta, suikalepaisti käy mainiosti
  
• 150-200 grammaa pekonia tai savustettua siankylkeä
  
• pari sipulia
  
• 600-700 grammaa hapankaalia
  
• 200 grammaa meetvurstia tai muuta savumakkaraa
  
• valkosipulinkynsiä, paprikajauhetta, laakerinlehti, meiramia (ei liikaa, vaikka se hyvää onkin, sen maku ei saa hallita tässä)
  
• vettä tarpeen mukaan

Edelläluetellut ovat kuten sanottu ne perusaineet. Bigosiin voi mainiosti lisätä sieniä, hapanta omenaa, luumuja (poista kivet), paprikaa...

Tosca-omenatorttu

Paras omena tähän torttuun on ilman muuta Antonovka, mutta muitakin happamia omenia voi toki käyttää.

Kolme desilitraa vehnäjauhoja, vajaa desi sokeria ja teelusikallinen leivinjauhetta sekoitetaan keskenään, ja mukaan nypitään 75 grammaa voita tai margariinia. Mukaan sekoitetaan vielä maitoa sen verran (vajaa desi), että syntyy tasainen, pehmeä taikina, joka painellaan voideltuun ja jauhotettuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Taikinakerroksesta ei pidä tehdä kovin paksua.

Taikinan päälle levitetään kerros aprikoosihilloa ja sen päälle runsaasti omenanviipaleita, joille sirotellaan vähän sokeria ja torttu työnnetään 175-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Tortun kypsyessä lähes kypsäksi valmistetaan tosca-kuorrutus. Puolitoista desilitraa mantelilastuja, desi sokeria ja 50 grammaa voita tai margariinia pannaan kasariin ja annetaan kiehahtaa. Päälle ripotellaan pari ruokalusikallista vehnäjauhoja, jotka sekoitetaan tasaisesti manteliseokseen. Jauhoja ei saa laittaa liikaa, tai valmis kuorrutus näyttää kaurapuurolta. Sekaan lurautetaan vielä kermaa tai maitoa, ja tasainen seos kaadetaan tortun päälle ja levitellään siihen. Torttu pannaan takaisin uuniin vielä 10-15 minuutiksi, kunnes toscakuorrutus on saanut väriä.

Hekumallinen juustokakku

Juustokakkureseptejä on maailmassa myriadeja. Tämän reseptin prototyyppi on aikoinaan saatu Marja Sinkkoselta, kiitoksia vain, ja sitä on sitten kehitelty yhä dekadentimpaan suuntaan. Tämä ruokavalioihmisiä suuresti kauhistuttava, paheksuttava herkku on syytä valmistaa päivää ellei peräti kahta ennen tarjolle tuontia, jotta alkoholin aiheuttama hieman pistävä maku ehtii pehmentyä samettiseksi.

Paketillinen kaura- tai Digestive-keksejä tai vastaava määrä piparkakkuja hierotaan muruiksi ja sekaan kaadetaan desilitran verran voisulaa. Seos painellaan irtopohjavuoan pohjalle.

Hillottuja kakuntäytehedelmiä, kirsikoita, ananaspaloja tms. pannaan marinoitumaan tilkkaan konjakkia, rommia tai jotakin soveliasta likööriä. Kolmen munan keltuaiset ja valkuaiset erotellaan, ja keltuaiset sekoitetaan tölkilliseen rahkaa ja 200 grammaan philadelfiaa tai muuta maustamatonta (tai vaniljalla maustettua) tuorejuustoa. Mössöön sekoitetaan sulatettu taloussuklaalevy sekä 6-8 liotettua, kuumaan sitruunamehutilkkaseen sulatettua liivatelehteä ja kaksi desiä kermaa kovaksi vaahdoksi vatkattuna. Tässä vaiheessa mukaan kaadetaan marinoituneet hedelmäpalat liemineen, ja lopuksi hyvin kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Juustoseos levitetään vuokaan keksinmurujen päälle ja pannaan jääkaappiin hyytymään ja sulostumaan.

Hedelmäpalat voi tietysti laittaa juustokakkuun myös ilman viinakäsittelyä, tai ne voi korvata vaikkapa suklaanpalasilla. Toinen variaatio on jättää suklaa ja hedelmät vallan pois ja laatia kakun pinnalle uhkea kerros marjoja ja/tai hedelmiä ja liivatteen tai hyytelösokerin avulla välkkyvä hyytelöpinta.

Aprikoosimarmelaadi

Paketillista kuivattuja aprikooseja liotetaan litrassa vettä yön yli. Ne voi pilkkoa esim. neljänneksiksi, mutta välttämätöntä se ei ole. Liotetut aprikoosit pannaan kattilaan, johon lisätään vajaa kilo omenanlohkoja, ja hedelmät keitetään soseeksi. Soseutumista voi auttaa vaikka sauvasekoittimella. Keittämisen loppuvaiheessa lisätään n. 700 grammaa hillosokeria pussissa olevan ohjeen mukaisesti, ja lopuksi omenien happamuuden ja oman maun mukaan 1-2 sitruunan mehu. Kaadetaan purkkeihin. Säilyy hyvin huoneenlämmössäkin.

Maineikkaat valkosipulikurkut

Näiden kuuluisuutta saavuttaneiden kurkkujen salaisuuteen minut vihki vuosia sitten silloinen pomoni Babi Ollila. Resepti on suorastaan lyyrisen yksinkertainen kuten kaikki todella nerokas tässä maailmassa.

Otetaan 4-5 kiloa avomaakurkkuja, jotka pestään ja viipaloidaan, suikaloidaan tai silputaan halutulla tavalla. Sitten otetaan pussi Hillox-kurkkusäilötettä ja menetellään sen selkäpuolella neuvotulla tavalla, paitsi että piparjuuri jätetään pois ja tilalle pilkotaan niin paljon valkosipulinkynsiä kuin vain kestää kuoria ja paloitella. Jos pari päivää tämän operaation jälkeen peukaloista lähtee nahka, on valkosipulia riittävästi. Kurkut ladotaan purkkeihin kerroksittain kruunutillin, mustaherukanlehtien ja valkosipulin kanssa, etikkasokerimausteliemi kaadetaan päälle, purkit suljetaan ja sitten vain yritetään malttaa pari viikkoa, jotta bouquet ennättää kehittyä. Kevättä kohti kurkunviipaleet haalistuvat ja käyvät veteliksi, mutta maku senkuin kehittyy. Vuotta pitempään niitä ei kuitenkaan kannata säilyttää.

Piirakat

Tämä on idioottivarma ratkaisu heinäsirkkalauman ruokkimiseksi vaikka kuinka hankalissa olosuhteissa. Piirakat tekevät aina kauppansa, ne voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen, niitä on helppo tarvittaessa kuljettaa eivätkä tykkää pahaa pakastamisesta. Eivät ole edes pahan kalliita, ellei niitä nyt mene täyttämään tuoreella hummerilla tai fasaanilla.

Taikina:

• 500 grammaa margariinia
  
• 2 tölkkiä rahkaa
  
• 8 dl vehnäjauhoja
  
• (1 tl suolaa)
  
• (1 tl leivinjauhetta)

Täytevaihtoehdoissa on rajana vain mielikuvitus ja saldo. Yleensä, ainakin heinäsirkkalaumaa ruokkiessaan, on varminta tehdä kerralla muutamaa erilaista täytettä, koska yleensä on paikalla ainakin yksi allergikko tai kasvissyöjä, joka ei voi syödä lihaa, kalaa tms, tai joku mammansa paapoma, joka loukkaantuu loppuiäkseen, jos yrität tarjota hänelle jotakin, mistä hän ei tykkää. Minä yleensä merkitsen piirakat munalla voitelun jälkeen jollakin koodivärillä, joka ilmaisee täytteen (paprika, curry, mustapippuri jne). Seuraavassa suosittuja yhdistelmiä:

• murusiksi paistettu jauheliha
  
• freesattu sipuli
  
• keitetty muna tai sienet
  
• keitetty riisi
  
• rouhittu mustapippuri

• lohi, tonnikala tai savukala
  
• keitetty muna
  
• freesattu sipuli
  
• keitetty riisi
  
• valkopippuri ja tilli ja/tai ruohosipuli

• silputtu kypsä broileri
  
• ananasmurska, parsa ja tai tuore paprika
  
• keitetty riisi
  
• curry, valkopippuri ja/tai paprikajauhe

• sipuli, paprika, purjo, selleri, varsiselleri, omena, valkosipuli tai mikä tahansa kasvissekoitus, kaikki etukäteen hienoksi silputtuina ja freesattuina
  
• (pannulla käytettyjä herkkusieniviipaleita)
  
• Tähän sössöön en yleensä lisää riisiä, mutta mikä estää?
  
• vahvat mausteet, chilikastiketta, cayennepippuria, paprikaa, ehkä myös pieni ripaus sokeria

Peritty salaatinkastike

Tämä on varmaan ihka ensimmäinen ruoka, jota ole oppinut valmistamaan. Lapsuudenkodissani tämä oli ainoa ajateltavissa oleva soossi lehtisalaatin kanssa, ja jo varsin varhain sen valmistaminen oli minun tehtäväni. Ihastuttava piirre tässä mönjässä on se, ettei se sisällä ainoatakaan terveelliseksi katsottavaa ainesosaa. Siitä voinee jo päätellä, että se on varsin hyvää.

Kovaksi keitetyn munan keltuainen hierotaan haarukalla aivan muhjuksi pienessä kipossa tai salaattikulhon pohjalla. Sekaan ripautetaan hiukan suolaa ja noin ruokalusikallinen tai maun mukaan sokeria. Hierotaan sekaisin, kunnes keltuaisen väri syvenee. Sitten lurautetaan sekaan korkillinen tavallista etikkaa (tai taas maun mukaan), sekoitetaan tasaiseksi ja lisätään kermaa. Tarjoan tämän yleensä pelkän revityn lehtisalaatin kanssa, mutta tietenkin sekaan voi pilkkoa kurkkua, tomaattia tai mitä vain. Lapsuuteni katkeruuden aiheita oli se, että äitini silputti jäljelle jääneen valkuaisen salaatin päälle (yäk!), mutta nykyään menettelen itse ihan samoin. Mitäpä sillä muutakaan tekisi?

Kaksi hyvää kastiketta kermaviilistä

Oivallinen yleissekoitus

• purkki kermaviiliä
  
• 2-3 puserrettua tai ihan hienoksi silputtua valkosipulinkynttä
  
• sitruunan mehu
  
• sinappia
  
• suolaa
  
• sokeria
  
• valkopippuria
  
• (silputtuja vihreitä yrttejä maun mukaan)

Lisan sipulidippi

• purkki kermaviiliä
  
• sipulikeittopurua suoraan pussista

Tämä gastronominen ihme on peräisin Lisa Tuttlelta ja saatettu julkisuuteen lipareessa nimeltä Fanfoodery. Lisa ällistelee siinä sitä, että muutettuaan USA:sta Englantiin hän sai aina tätä tarjotessaan innokkaita kehuja, vaikka soossi jenkkilässä on tavallisista tavallisin tarjoomus. Mitä ihmettä eurooppalaiset sitten oikein tekevät pussisipulikeitolla, hän ihmettelee.

Riisiä vähän mielikuvituksekkaammin

Perinteisesti riisi on meillä vain sellainen oheispöperö, jonka ainoa optio on pitkään ollut puuroutuvaa vaiko puuroutumatonta. Nykyään valikoima on onneksi karttunut kiitettävästi. Jasmiini- ja basmatiriisit ovat oivallisia vallankin itämaisten ruokien lisukkeina. Riisiä voi hyvin myös ryydittää erilaisilla mausteilla, pähkinöillä, hedelmillä kasviksilla ja muilla erikoistehosteilla. Tässä tulee muutamia kombinaatioita, jotka ovat saaneet suuren suosion. Ne sopivat parhaiten intialaisten ja muiden sen maailmankolkan ruokien kanssa, mutta eivät ole yhtään pahoja esim. paistetun kanan tai kalankaan seurana. Ymmärräthän, että mitä vain voi jättää pois (paitsi itse riisiä) tai lisätä ihan oman maun mukaan.

Pähkinä- ja hedelmäriisi

• 400 grammaa riisiä
  
• n.30 grammaa voisulaa
  
• 1 rkl öljyä
  
• pari murskattua valkosipulinkynttä
  
• hienonnettu sipuli (punasipulikin käy hienosti)
  
• 1/2 rkl kuminoita
  
• 1/2 rkl korianterinsiemeniä
  
• 1/2 rkl kardemummansiemeniä (ei siis jauhettua)
  
• pätkä kanelitankoa
  
• 1/2 litraa kuumaa vettä
  
• pikkuisen sahramia jos on
  
• vajaa desilitra pilkottuja kuivia aprikooseja
  
• desilitra rusinoita
  
• desilitra pistaasipähkinöitä

Kookos-sitruunariisi

• 4 desilitraa riisiä
  
• 1/2 tl kurkumaa
  
• 30 grammaa voisulaa
  
• hienonnettu sipuli
  
• 1/2 tl sinapinsiemeniä
  
• 1/2 tl tuhtia chilijauhetta
  
• 1 tl currya
  
• 2 tl raastettua sitruunan kuorta
  
• pari hienoksi pilkottua valkosipulinkynttä
  
• desilitra kookosmaitoa tölkistä tai vastaava määrä jauheesta valmistettua
  
• 1/2-1 dl sitruunamehua
  
• desin verran paahdettuja kookoshiutaleita

Jugurttiriisi

• 15 grammaa voisulaa
  
• hienonnettu sipuli
  
• 2 tl currya
  
• muserrettu valkosipulinkynsi
  
• 4 dl riisiä
  
• 8 dl kasvislientä (kuutiosta tai mieluummin kasvisten keitinlientä jos sattuu olemaan)
  
• (1 dl valkoviiniä)
  
• pikkuisen sahramia tai kurkumaa
  
• annospurkillinen maustamatonta jugurttia

Paistettu ananasriisi

• iso tölkki ananaspaloja tai tuore ananas
  
• 4 dl riisiä
  
• 4 kevätsipulia tai yksi purjo silputtuna
  
• punainen paprika silputtuna
  
• pieni tölkki vesikastanjoita
  
• 1 tl currya
  
• 2 tl soijakastiketta
  
• (vähän paahdettuja mantelilastuja)

Simppelimpiä konsteja antaa riisille lisää ytyä on värjätä se keltaiseksi kurkumalla tai sahramilla, tai nakata keitinveteen liha-, kana- tai kasvisliemikuutio tietenkin pääruoasta riippuen. Tai freesata kattilan pohjalla öljytilkassa hienonnettua purjoa, sipulia, valkosipulia, paprikaa, sieniä tai melkein mitä vaan, lisätä sitten riisi ja sekoittaa hetki ennen veden lisäämistä. Tai kumaista valmiiksi keitetyn riisin joukkoon pussi herne-maissi-paprika -sekoitusta.

Nasi Goreng

Indonesialaisesta pyttipannusta, jonka tiedetään eräillä tahoilla nauttivan suurta suosiota krapularuokana, on myriadeja reseptejä ja sitä voi ja pitääkin varioida käytettävissä olevien aineksien mukaan. Tässä nyt on jonkinlainen perusmalli.

• 200 grammaa kuorittuja katkarapuja (mieluummin pakastettuja kuin tölkitettyjä)
  
• 2 dl kypsää kanaa tai broileria pieninä paloina (tähteet tai lintuvainajan tukirangosta vielä löytyvät lihaesiintymät, joita yleensä on yllättävän paljon, käyvät hyvin)
  
• pari kevyesti vatkattua munaa
  
• 1 rkl öljyä
  
• pari murskattua valkosipulin kynttä
  
• hienonnettu sipuli
  
• pätkä kurkkua hienonnettuna (kaltattu tomaattikin käy, vaikkei olekaan ihan oikeaoppista, poista sentään siemenmössö)
  
• 2 dl pavunituja (mieluummin tuoreita kuin tölkistä, mung-papuituja saa yleensä aina)
  
• 6 dl keitettyä riisiä
  
• pussi pakasteherneitä
  
• 1 rkl Sambal Oelek -maustetahnaa (krapulan hoitoon reilumminkin)
  
• 2 rkl soijakastiketta

Adelnäsin rapukeitto

Tätä soppaa en ole eläissäni syönyt saati sitten valmistanut, mutta silti se on tuottanut minulle ehtymättömästi iloa. Se on peräisin kreivitär Eva Mannerheim-Sparren Keittokirjasta herkkusuille ja tavallisille nälkäisille, joka muutenkin on huljakkaa luettavaa vaikka iltalukemisena (vuoden 1990 neljännessä painoksessa ei valitettavasti kerrota alkuperäistä ilmestymisvuotta. Tämä resepti on sivulla 39). Tällä reseptillä on ihmeitätekevä vaikutus silloin, kun suhteellisuudentaju on alkanut heittää. Resepti on 12 hengelle.

• 6 tiuta rapuja
  
• 3 l hyvää lihalientä (jälkiliemi kelpaa)
  
• 1/2 kg voita
  
• 4 rkl. vehnäjauhoja
  
• 1/2 l (vähintään) sakeaa kermaa
  
• 2 pientä porkkanakimppua tai 2 suurta porkkanaa
  
• 1 suuri salottisipuli
  
• 1 dl kuivaa sherryä
  
• 1/2 dl konjakkia
  
• 1 laakerinlehti
  
• vähän persiljaa
  
• 1/4 tl. survottua ajuruohoa
  
• 10 valkopippurin marjaa
  
• suolaa, cayennepippuria ja paprikaa
  
• hummeriväriä

Kun tässä 'tavallisten nälkäisten' ruokahuolto kerran on puheena, jatketaan samasta aiheesta. Seuraavat kaksi ohjetta ovat Toivo Rautavaaran sota-aikaisesta teoksesta Mihin kasvimme kelpaavat II: Kesän ja syksyn kasvit (1943):

Jäkälä-verileipä:

1/2 litraa verta, 2 l jäkäläpuuroa (islanninjäkälästä), 1 rkl. hiivaa, maun mukaan meiramia ja suolaa sekoitetaan. Taikina tehdään 1 1/4 kilosta ruisjauhoja. Noustua jaetaan 10 leiväksi, jotka nostatetaan ja paistetaan. Erittäin ravitsevaa ja hyvää leipää! (s. 331)

Korvikekapris rentukannupuista

Nuput pannaan vuorokaudeksi likoon suolaveteen (1 dl suolaa, 5 dl vettä). Keitetään etikkaliemi (Rajamäen etikkaa sekä laakerinlehtiä, valkopippuria, muskottia, jos on, nuput kiehautetaan siinä ja pannaan liemineen pulloihin. Myöhemmin kesällä on syytä sekoittaa samoihin pulloihin kukkakrassin raakoja siemeniä, jotka käsitellään samalla tavalla. (s. 171)

Rakas hyvän ruoan ystävä!

Toivon, että sinulla tulee olemaan iloa näistä resepteistä. Tämä sivu taitaa olla nyt niin iso kuin siitä kannattaa tehdä, mutta jatko-osa on tulossa.
Pyytäisin puolestani reseptiä sinulta. Turkulaisessa Denniksessä oli aikoinaan aivan ihana pasta nimeltä Primavera. Tiedän sen verran, että se on establisoitunut pastaruoka, mutta reseptiä en ole kiivaasta etsinnästä huolimatta tavoittanut. Siinä oli ainakin katkarapuja, valkosipulia, herneitä ja kermainen kastike. Jos omistat k.o. reseptin, lähetä se minulle allaolevan linkin kautta.
Toinen asia. Lokakuun lopussa -97 osuimme Lontoon Sohossa mahdottoman hyvään indonesialaiseen ravintolaan nimeltä Minans (11 Greek Street, lähin maanalaisen asema Tottenham Court Road, ihan Foylesin kirjakaupan takana, suosittelen!). Siellä kannettiin eteeni kaiken muun hyvän lisäksi paistettuja anjoviksia ihan pienenä silppuna. Niissä oli sangen vahva maku, mutta tuliko se paistettaessa maustekalasta itsestään vai oliko myöhemmällä maustamisella osuutta asiaan, en osaa sanoa. Jos sinulla on lisätietoja asiasta, kerro, oi kerro!