Aloitussivu

Aikakone FAQ

Sisältö

Mitä uutta Aikakoneessa

Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa

Uudet kirjat

Kirja-arvostelut

Kolahtaneita kirjoja

DVD-elokuvat

Uutisia

Aikagalleria

Kuukauden kuva

Aikakoneen linkit

Aikakoneen arkisto

Kaikkiruokaisen päiväkirja

Lukijoiden äänet

Palaute

Kapteeni Kuolio

Aikakartta

Kaikkiruokaisen päiväkirjasta -
lokakuu 1999

Kaikkiruokaisen päiväkirja on siirtynyt uudelle kuukaudelle. Systeemi tulee jatkossa olemaan se, että kunkin kuun päiväkirjamerkinnät ovat omana tiedostonaan ja kuluvan kuun päiväkirja aina nimeltään kaikkiruokainen.htm, jolloin aloitus- ja hakemistosivun linkit johtavat siihen. Dokumentin alussa on aina linkit päiväkirjan aikaisempiin osiin ja kuluvan kuun yksittäisiin päiväkirjamerkintöihin.

Koettakaa kestää,

Juhani Hinkkanen


Takaisin Kaikkiruokaisen hakemistoon

2. lokakuuta - 7. lokakuuta - 11. lokakuuta - 29. lokakuuta

2. lokakuuta 1999

Viime viikko meni täydellisesti hukkaan mitä tulee Aikakoneen tekemiseen, sillä aikani on kulunut rattoisasti Windowsin 95:n uudelleen asennuksessa (puhtaalle pöydälle) ja vanhojen ohjelmistojen suostuttelemisessa jatkamaan yhteistyötä. Nyt pelaa jo tyydyttävästi joskin skanneri, Adaptec-liitäntäkortti ja ISDN-kortti ovat vielä löytymättömissä (vanha modeemi sentään pelaa). Windows NT, jota työssä käytän, saattaisi olla kestävämpi ratkaisu, sanan kaikissa merkityksissä, jollen sitten hyppää suoraan syvään päähän ja ala asentaa Linuxia myös ykköskoneeseeni.

Tänään olisi pitänyt katsella Xena mutta en ehtinyt kun olin kirjastoreissulla. Saamieni ensikäden tietojen mukaan kuningas Arthur ei sentään itse näyttäytynyt mutta ei paljoa jäänyt puuttumaankaan. Kyllä historia on sentään ihmeellistä.

En ole koskaan ollut suuri supersankarisarjakuvan ystävä mutta arvostukseni supersankareita kohtaan nousi kummasti kun monen vuoden jälkeen yritin keksiä kuinka kravatti korrektisti solmittiinkaan. Avuksi tuli Dr. Manhattan, joka esittelee asian havainnollisesti Watchmenin kolmannen episodin sivulla kymmenen. Skannaisin kyseisen ruudun tähän, jos uskaltaisin mutta enpä taida kun DC Comics voisi suuttua (ja eihän se skannerikaan vielä toimi...).

Taannoin mainitsemani Bokuksesta tilatut George MacDonald Fraserin kirjat saapuivat pari päivää sitten ja aina ehtiessäni olen lueskellut Flashman's Ladya, nyt noin puoleenväliin asti. Tarina lähtee käyntiin hitaanlaisesti, englantilaisten kirottu pakkomielle, kriketti, haittaa vauhtiin pääsemistä. Kunhan kerkiän lukaisen uudestaan Fraserin ainoan fantasiakirjan, romaanin The Pyrates (1983), merirosvoseikkailun joka tekee lopun kaikista merirosvoseikkailuista. (Mitähän kaikkea sitä on luvattu tehdä "kunhan kerkiää"? Ehkä jotain tulee vielä joskus oikeastikin tehtyä.)

Tulipa aika lyhyt ja hajanainen juttu, mutta yritetään parempaa ensi kerralla. Silloin on luettavana Finnzinen viimeisin numero.

7. lokakuuta 1999

Aikakone miltei lopetti eilen ilmestymisensä sillä toimituskunta eksyi Ikuriin. Ikuri on kaupunginosa Tampereella, jossa kadut kiertyvät oudolla tavalla toisiinsa ja kulkijat menevät sekaisin suunnista päätyen lopulta aivan muualle kuin oli tarkoitus. Kartoissa tai ilmavalokuvissa alue ei näytä puoliksikaan niin eksyttävältä kuin luonnossa mutta uskokaa minua, Ikurin paikalla on alunperin täytynyt olla varteenotettava mytagometsä josta alueen länsipäässä onkin säilynyt melkoisia alueita. Seudulla on muutamia uudehkoja omakotitaloja, jotka näyttävät täysin hylätyiltä. Ehkäpä asukkaat ovat astuneet ulos ovestaan eivätkä enää ole löytäneet takaisin? Mundane-veteraani Jukka Halmeella on tiettävästi sukulaisia Ikurissa. Ehkä sekin tarkoittaa jotakin.

Selvidyttyäni Ikurista aloin lukea kertyneitä sf-lehtiä. Käsillä oli Finnzine (2/1999), Legolas (#17, 2/1998!) ja Hobittilan Sanomat 5/1999 (numero 42). Vain viimeksi mainittu on aivan tuore numero, Finnzine ja Legolas ovat tosiasiassa ilmestyneet jo joskus elokuussa.

Finnzine on suomalaisista lehdistä omistettu kaikkein selkeimmin nimenomaan science fictionille, joskus olen luonnehtinut sitä viimeiseksi suomalaiseksi sf-lehdeksi. Käsillä oleva numero on varsin laatuisa sisältäen mm. Markku Lappalaisen esittelyt Pimeästä uhkasta ja Matrixista, Markku Soikkelin kannanoton Star Wars -ilmiöön, novelleja mm. Soikkelilta, Antti Oikarisen kirjallisuusesittelyjä, Esko Valtaojan tiedeartikkelin, uutisia ja valokuvareportaasin viimekesäisestä Viikinsaaresta. Lehden taitto on varsin näyttävä ja kuvat isoja, eivät mitään suurennuslasilla tihruttavia postimerkkejä, joita liian usein näkee. Finnzine ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja vuositilaus 1999 maksaa 75 markkaa (tilille 800019-1007170, muistakaa mainita nimenne ja osoitteenne). Lehteä toimittaa Pekka Supinen osoitteessa Ratakatu 5 A 11, 00120 Helsinki, lisätietoja myös lehden www-esittelysivuilla.

Suomen Tolkien seuran julkaisema Legolas puolestaan on kaikkein yksituumaisin fantasialehtemme ja aina odottamisen arvoinen, joskin sen ilmestymisaikataulu on viime aikoina yltänyt lähelle Aikakoneen muinaisia saavutuksia. Mutta asiaan, viimeksi ilmestyneeseen numeroon 2/1998 (!). Tämä on Jukka Halmeen jäähyväisnumero toimittajan ominaisuudessa, uutena päätoimittajana hänen työtään jatkaa Leena Peltonen.

Legolas ei julkaisijastaan huolimatta ole mitenkään erityisesti omistettu J.R.R. Tolkienin tuotannolle vaan katsoo toimialakseen koko fantasian kentän ja, mikä täten tähtisilmäisille vasta-alkajille tiedotettakoon, se ei kuvia kumartele. Huonoja kirjoja sanotaan huonoiksi olivat ne sitten miten suosittuja hyvänsä. Tämän numeron artikkeleista kiinnittäisin erityistä huomiota Sari Polvisen juttuun Olenko minä lukenut tämän ennenkin, herra Eddings?. Hän kiinnittää huomiota muutamiin vähälle huomiolle jääneisiin mutta hyvin ilmeisiin tendensseihin Eddingsin tuotannossa, erityisesti hänen naiskuvaansa.

Sekä fantasian tila yleensä että kustantajien suomennospolitiikka on puheenaiheena (ja aivan aiheesta) monellakin tämän numeron kirjoittajalla ja taidan itsekin heittää taas kerran lusikkani soppaan. Miksi ihmeessä kustantajat onnistuvat erehtymättönästi löytämään kaikki turvalliset keskinkertaisuudet tarjolla olevasta valikoimasta. Missä tosiaankin viipyvät T.H. Whiten, Guy Gavriel Kayn ja Barry Hughartin suomennokset. Jälkimmäisen pääteoksen Bridge of Birds muuten hylkäsi WSOY:ltä nyt jo autuaasti edesmennyt ja muutoin suuresti arvostamani kustannustoimittaja Klaus Taubert sillä perusteella että se oli liian roolipelimäinen (tämän luulisi näinä päivinä käyvän jopa suosituksesta, mutta kun se ei ole edes ihan totta.) ja toisen toimittajan mielestä se ei ollut sellaista fantasiaa millaista fantasian kuuluisi olla, ja muuan nimeltä mainitsematon nuiji T.H. Whiten The Once and Future Kingin sillä perusteella että siinä oli "asiavirheitä" tarkoittaen ilmeisesti kirjailijan täysin tarkoituksella tekstiin ripottelemia anakronismejä.

Ja lehdistöstä vielä Hobittilan sanomat. Se on Suomen Tolkien seuran (Pl 215, 00131 Helsinki) kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka sisältö on tiedotusluontoista ja mielenkiintoista lähinnä vain seuran jäsenille, ulkopuoliset siitä tuskin paljoa kostuvat. Sekä Legolas että Hobittilan Sanomat sisältyvät seuran jäsenmaksuun, joka vuodelle 1999 on 70 markkaa tilille MERITA 200118-42742 (ja vielä kerran, muistakaa mainita nimenne ja osoitteenne). Lisätietoja löytyy seuran uusilta www-sivuilta. Aikakone suosittelee Suomen Tolkien seuraa.

Tässä taas kaikki vähäksi aikaa. Tuli melkein yhtä töksähtelevä juttu kuin edellisestäkin. Ensi kerralla Ikuriin mennessämme otamme mukaan kartan.

11. lokakuuta 1999

Aikakoneen toimituskunta matkusteli taas. Nyt tutustuimme Hyhkyyn. Toisin kuin Ikurista selvisimme Hyhkystä ilman suurempia kommelluksia vaikka ei sitä alueen nimestä uskoisi. Paluumatkalla Vaakkolammin puistossa havaitsimme kuitenkin niin selviä fysikaalisia jälkiä alienien visitaatiosta, että piintynyt skepsismimme joutui vakavalle koetukselle. Valokuvasimme havaintomme ja julkaisemme ne ehkä lähitulevaisuudessa tällä palstalla, jos vaikka joku lukija osaisi antaa selityksen.

Ja yliluonnollisissa asioissa pysyäkseni, tutkin muutama päivä sitten Aikakoneen pääsivun näkymistä hakurobottien hakutuloksissa. Aikakoneen pääsivu on ilmoitettu kaikille tärkeimmille roboteille ja hakemistoille moneen kertaan ja testihaku toteutettiin kunkin robotin perusasetuksilla (eli useimmiten oletuskielenä englanti, suomea ei moni robotti tarjoa ehdolle lainkaan) hakien yksinkertaisesti sanaa "Aikakone". Alta Vista ei löytänyt sivua ollenkaan sadan ensimmäinen tuloksen joukossa, sen sijaan useimmat alasivumme mahtuivat sataan tulokseen, ensimmäisenä tuli Ian Watsonin bibliografia sijaluvulla 13. Jos kieleksi valittiin suomi (Evrekan kautta) oli lopputulos huomattavasti parempi, pääsivu löytyi seitsemänneltä sijalta. Katastrofaalisesti sen sijaan menestyi Starting Point, jonka tuloksissa ensimmäinen meidän tiedostomme oli sijaluvulla 51. Aloitussivu ei täälläkään mahtunut sadan ensimmäisen tuloksen joukkoon. Lycos menestyi paremmin. Pääsivumme oli hakutuloksissa toisena, joskin robotin tietokannassa oleva versio oli yli puolen vuoden takainen. Google sijoitti meidät kolmanneksi ja samoin HotBot mutta jostain syystä jälkimmäinen tarjosi vielä sijaluvulla 2 tiedostoa "Arvosteluja vuoden 1992 tieteis- ja fantasiakirjoista". Excite sijoitti kuudenneksi edellämainitun Watson-bibliografian mutta ei löytänyt pääsivua lainkaan. Listan kärkeen eli ykköseksi aloitussivumme rankkasivat Infoseek, uusi ja tehokas FAST (suosittelemme), Search.com, Webcrawler ja Thunderstone (jonka muut löydökset olivat varsin outoja), joskin jotkut näistä käyttänevät yhtä ja samaa tietokantaa. Yahoo puolestaan sijoitti meidät kolmanneksi "Web Pages" -haussaan. Magellan sen sijaan ei löytänyt meitä lainkaan.

Kotimaisista meidät löysi tehokkaimmin Ihmemaa (nyttemmin www.fi) sijoittaen aloitussivumme listan kärkeen. Sonera Plaza sen sijaan löysi vain vanhan osoitteemme omilla kotisivuillani ja vieläpä vain hakemistolistauksen. Tähän on syynä se että Sonera Plaza etsii ainoastaan .fi-palvelimilta, joskin heidän linkkihakemistoonsa me kyllä kelpaamme. Evreka ei löytänyt meitä lainkaan mikä selittyy sillä, että sekin hakee ainoastaan .fi-palvelimilta. Webstudion tuloksissa olimme jälleen kärjessä samoin uuden Jippiin tuloksissa ja Haku.net sijoitti meidät kolmanneksi. (edeltävästä on poistettu 21.6.2001 linkit toimintansa lopettaneisiin hakukoneisiin, ne jotka toimivat tuottavat yhä ajoittain oudohkoja tuloksia)

Näihin tuloksiin vaikuttavat eri palvelujen vaihtelevat hakuperusteet. Paras löytämäni suomenkielinen johdatus tiedonhakuun internetistä löytyy Internetix Campuksen sivuilta otsikonaan simppelisti Tiedonhaku internetissä. Suosittelen. Linkkilistoja netin hakupalveluihin on vaikka kuinka paljon. Hyvä lähtökohta on Hämeenlinnan kaupunginkirjaston tiivis mutta kommentoitu listaus. Kaikki edelläkäypä on ulkomaisten robottien osalta oikeastaan aika turhaa vaivannäköä sillä kaikkein yleisin robottitie sivuillemme kulkee Alta Vistan kautta siten, että kieleksi on valittu suomi. Jonkun suositun palveluntarjoajan sivulla on varmaankin valmis hakuvalikko, jossa suomenkieli on valmiina perusasetuksena. Muuten tuskin näin voisi olla sillä olen havainnut ihmiset aivan tavattoman taitamattomiksi hakukoneiden käyttäjiksi. Käykää katsomassa millaisin hakuperustein väki löytää tiensä Aikakoneeseen tai vaikkapa henkilökohtaisille sivuilleni (nämä linkit siis Extreme Trackingin tuottamille tilastosivuille).

Tulipa taas nähtyä ylettömästi aikaa ja vaivaa itsestäänselvyyksien tutkimiseen. Johtui varmaan Hyhkystä.

29. lokakuuta 1999

Kaikkiruokainen on ollut hiljaa parin viikon ajan. Lieneekö kukaan kaivannut? Aika on kulunut enimmäkseen teknisten asioiden parissa, kirjallisille ei juuri aikaa ole liiennyt, mitä nyt muutamat saapuneet kirja-arvostelut on lisätty Aikakoneeseen. Tekniikka on liittynyt enimmäkseen Aikakoneen käyttäjäkunnan yhä tarkempaan varjostamiseen. Palveluntarjoajamme ei ole päästänyt meitä käsiksi Aikakoneen lokitiedostoihin joten olemme etsineet vaihtoehtoisen ratkaisun. Ilmainen (muuttunut sittemmin maksulliseksi emmekä tarvitse sitä enää koska nyt saamme viikottaiset lokitiedostot) palvelu nimeltä Gumball Website Tracker tuottaa meille kopion lokitiedostosta, jota sitten voimme jollain sopivalla ohjelmalla analysoida tai ihan silmämääräisestikin tutkia. Se edellyttää pienen scriptin lisäämistä jokaiseen Aikakoneeseen sisältyvään tiedostoon ja tuloksena on loputtoman pitkä listaus, joka raakaversiona saattaa näyttää vaikkapa seuraavanlaiselta (analysointiohjelmilla, esim. Analogilla, loki on muokattavissa paljon helpommin tulkittavaan muotoon):

194.100.58.3 - - [28/Oct/1999:07:17:50 +0200] "GET / HTTP/1.0" 200 0 "http://www2.tk-opisto.fi/~ryynanen/linkkilista.html" "Mozilla/4.0 (compatible; MSIE 5.0; Windows 98; DigExt)"

194.100.58.3 - - [28/Oct/1999:07:18:11 +0200] "GET atorox99.htm HTTP/1.0" 200 0 "http://www.aikakone.org/" "Mozilla/4.0 (compatible; MSIE 5.0; Windows 98; DigExt)"

194.100.58.3 - - [28/Oct/1999:07:19:02 +0200] "GET aikalink10.htm HTTP/1.0" 200 0 "http://www.aikakone.org/atorox99.htm" "Mozilla/4.0 (compatible; MSIE 5.0; Windows 98; DigExt)"

62.236.76.17 - - [28/Oct/1999:09:24:40 +0200] "GET k99hirnuva.htm HTTP/1.0" 200 0 "http://haku.www.fi/cgi-bin/uusi?word=Paasilinna+Arto&haku=1" "Mozilla/4.5 [en] (WinNT; I)"

Tästä pätkästä näemme mm. sen että joku on saapunut aloitussivullemme linkistä, joka sijaitsee osoitteessa http://www2.tk-opisto.fi/~ryynanen/linkkilista.html (ko. linkki ei toimi enää, 21.6.2001), on käynyt tarkastamassa Atorox-listauksen (atorox99.htm) ja siirtynyt sieltä kotimaisiin kirjailijalinkkeihin (aikalink10.htm). Tämä vierailija käyttää Internet Explorer 5.0:aa ja Windows 98:aa. Sen jälkeen on saapunut tiedonhakija, joka Ihmemaan haun (www.fi) kautta on etsinyt Arto Paasilinnaa ja löytänyt Hirnuvan maailmanlopun arvostelun. Hän käyttää Netscape 4.5:ttä ja Windows NT:tä. Ja muutakin pikkutietoa lokitiedostoista saa irti, ainoastaan nimiänne emme voi selvittää mutta vuosi 1984 on ehkä ollut hiukan myöhässä... Tämä kaikki on mielestäni tavattoman mielenkiintoista, joskaan kaikki täällä Aikakoneessa eivät ehkä ole asiasta ihan täysin samaa mieltä.

Ja tämän aasinsillan kautta pääsen pitkästä aikaa takaisin kirjallisuuteen, George Orwellin romaaniin Vuonna 1984 (1949), jonka uusi suomennos juuri on ilmestynyt. Kirjoitan siitä lähiaikoina arvostelun kirjapalstallemme mutta ajattelin esittää muutamia mahdollisesti hieman epäolennaisempia huomioita tästä jo kauan sitten kaapin päälle nostetusta klassikosta Kaikkiruokaisen päiväkirjan epämuodollisemmassa ympäristössä. Oletan (ja näinä sivistymättöminä aikoina olen tietenkin väärässä) että kaikki ovat teoksen lukeneet, joten en katso tässä yhteydessä tarpeelliseksi sanoa mitään sen sisällöstä. Ensimmäinen asia, jonka kirjaan tarttuessani tarkistin, oli miten alkutekstin sana "submachinegun" oli suomennettu. Edellisessä, vuonna 1950 ilmestyneessä suomennoksessa puhuttiin "alikonekivääristä", joka teoksen ensi kertaa joskus 1960-luvun lopulla lukiessani kuvittelin joksikin hurjaksi tulevaisuuden asekeksinnöksi mutta joka sittemmin englantia opittuani osoittautui käännöskukkaseksi. Uudessa suomennoksessa puhutaan korrektisti konepistoolista.

Nykyinen elämänmuotomme, johon kuuluu villinä ja vapaana taloudessamme juoksenteleva kesyrotta, saa myös teoksen kolmannen osan luvun viisi tuntumaan vähemmän vakuuttavalta. O'Brien on saattanut Winston Smithin vastatusten suurimman fobiansa, rottien kanssa ja kerrottuaan kauheuksista, joita ne tekevät ("Joskus ne kaivautuvat läpi poskien ja ahmivat kielen") hän toteaa:

"Se oli yleinen rangaistus keisariajan Kiinassa", O'Brien sanoi entiseen opettavaan sävyynsä.

Muuten olenkin sitten lukenut dekkareita mutta ei kai kukaan niistä mitään halua kuulla. Ja sainhan sentään luetuksi George MacDonald Fraserin romaanin Mr. American, joka on pohjimmiltaan tapainkuvaus viimeisten ensimmäistä maailmansotaa edeltävien vuosien Englannista. Romaani on sinänsä varsin mainio mutta lisämielenkiintoa tuovat lukujen aloitukset, jotka on pyritty kirjoittamaan milloin minkin kirjailijan tyylillä. Aikakoneen lukijat tunnistanevat esimerkiksi seuraavan avauksen:

Mr. Franklin's arrival at the Manor was something of a nine-day-wonder in the neighbourhood. Not only was he foreign, and slightly exotic with his sunbrowned complexion and lanky striding gait, he was also a mystery, and Castle Lancing enjoyed a mystery as much as the next village... (luku 6)

Mutta kuten tätä palstaa seuranneet tietävät, olen Fraserin Flashman-kirjojen uskollinen fani. Niinpä rakastan tavattomasti tapaa, jolla 92-vuotias Flashman tässä teoksessa poistuu historian näyttämöltä pitkän ja kunniakkaan uran jälkeen. Hänet nähdään viimeisen kerran päivänä, jolloin Englanti liittyi sotaan kulkemassa sotilassaattuessa halki riemuitsevien kansanjoukkojen Buckinghamin palatsiin.

...what in God's name was the old villain going to say when he got inside and the Palace minions discovered he was an entirely unauthorized visitor bent only on relieving himself? Mr Franklin could not guess - but he had no doubt Sir Harry would think of something. He'd had a lot of practice.

Takaisin Kaikkiruokaisen hakemistoon

Takaisin sivun alkuun