Vanhan kulttuurin kurssi

(Ennen julkaisematon)

Vanhan kulttuurin kurssi on itsenäinen jatko-osa pari vuotta sitten ilmestyneen Allstarin (Aikakone 3/95) ydinkatastrofin jälkeisen maailman kuvaukseen. Tapahtumapaikkana on edelleen Lapin eristäytynyt yhteiskunta mutta aika on nyt parikymmentä vuotta myöhäisempi ja edellisen teoksen päähenkilö esiintyy tässäkin kirjassa sivuosassa.

Muutenkin teos toistaa pitkälti edellisen kirjan juonikuvioita. Maailma ei edelleenkään ole sitä miltä se näyttää, jossain piileksii etuoikeutettujen ja manipuloijien luokka. Ja jälleen pienen ryhmän missiona on tuoda salat julki ja korjata asiat.

Uutena elementtinä on shamanismi, jonka keskeinen osa tarinassa lomittuu tulevaisuuden teknisen yhteiskunnan kuvauksen kanssa hieman epätasapainoisesti. Päähenkilön, yliopistossa vetelehtivän Ande Jussan, kouliutuminen yhteisön noidaksi eli shamaaniksi on kerrottu eläytyen ja intensiteetillä.

Nämä esiinvyöryvät mystiset ja maagiset ainekset saavat paikoin rationaalisuuden kylmän suihkun niskaansa Anden kouluttajan, vanhan noidan taholta: Poronnahkarummun ääni koostuu pääasiassa theta-aaltojen EEG-taajuuksista, joissa on neljästä seitsemään aaltoa sekunnissa. Siksi ne ärsyttävät tehokkaasti aivojen motoriikkaan ja tuntoon johtavia hermoratoja. Anden shamaanin kyvyt kuitenkin ovat välttämättömiä loppuratkaisussa, ilman näitä kykyjä ryhmä epäonnistuisi tehtävässään. Kömpelömpi kertoja olisi vaikeuksissa fantasiaelementtien käsittelyn kanssa. Kirjoittaja kuitenkin onnistuu suhteellisen hyvin istuttamaan kaikki alisenkäynnit, maagiset kristallit ja toteemieläimet kertomukseensa.

Parkkisen suurin vahvuus on henkilökuvaus. Hän todella saa hahmonsa elämään ja elämänmakuisiksi. Myös toiminnan kuvaus on vetävää ja vauhdikasta. Siihen on sekoittunut myös dekkariainesta sillä ryhmään on soluttautunut petturi, joka paljastuu vasta loppusivuilla. Se, mitä edelleen jää kaipaamaan on tuon tulevaisuuden yhteiskunnan tarkempi analyysi. Se on tässä kirjassa ehkä vielä enemmän taustalla kuin Allstarissa..

Koska kirjan kaiken toiminnan motivaatio on tuon yhteiskunnan vääristymien oikaisussa, olisi kohtuullista antaa lukijalle täsmällisempi kuva yhteiskunnasta ja sen taustoista. Nyt tuntuu paikoitellen kuin kulkisi sumussa: lähitoiminta piirretään selkeästi mutta tausta on pelkkää usvaa. Kirja ei mitenkään laita pistettä näille tulevaisuuden Uuden-Australian kertomuksille. Irtonaisia langanpäitä jää yllin kyllin solmittaviksi jatko-osiin. Aineikset ja alku teos ovat olemassa.

Jari Koponen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute