Kadonnut maailma

Kadonnut maailma

(Ennen julkaisematon)


Takaisin arvosteluhakemistoon

Michael Crichton: Kadonnut maailma
(The Lost World, 1995),
Otava, 1996, sidottu, ISBN 951-1-13816-2, 444 s.
Suom. Jaakko Kankaanpää, kartta Sami Toivonen.

Michael Crichton on aina ollut ammattilainen. Ensimmäisestä kirjasta TV- ja elokuvakäsikirjoituksiin asti hänen tekstijälkensä on sujuvaa, juoni luistaa, kohtausten rytmi on hyvä, jännitys säilyy ja henkilöt ovat ainakin kelvollisen uskottavia, kiinnostavia ja samaistuttavia.

Kirjasta toiseen hän on myös ollut jonkinlainen kauhukakara; antanut oman päänsä johdattaa hyvinkin yllättäviin suuntiin, valinnut aiheita, joista on useimmiten tullut kuumia keskustelunaiheita, ja usein käyttänyt faktoja raivostuttavilla tavoilla, joista hän on selvinnyt liput liehuen, vaikka jonkun muun käsissä jälki olisi ollut kauheata (esimerkkinä Verkossa, jossa ajankohtaista työpaikkahäirintää käsiteltiin naisesimies ahdistelijana).

Nyt, tietojeni mukaan ensimmäisen kerran, Michael on tehnyt tilaustyön. Ja samalla niin lähelle mahalaskun kuin hänelle on mahdollista. Sopimus oli ilmeisesti Jurasic Parkin jatko-osa, josta saa samanlaisen kassamagneettifilmin kuin alkuperäisestä. Joten taas tarinassa on kaksi lasta, koska lapset ovat filmaattisia ja nuorille katsojille samaistumisen kohteita. Tosin ensimmäisessä osassa lapset kuuluivat elimellisesti tarinaan; kun joulupukkimainen liikemies tuo omat lapsenlapsensa vaaralliseen paikkaan, koska hän kokee dinosaurukset vain söpöinä, periaate todella jysähtää perille. Tässä lapset ovat kuin suoraan "Viisikko"-kirjoista; hankkiutuvat mukaan ilman pätevää syytä, epäuskottavalla tavalla (laittomia siirtolaisia on jäätynyt kuoliaaksi lentokoneen tavaratilassa; tässä pennut vain kärsivät vessahädästä ja rupeavat sitten etsimään jälkiruokia parhaaseen Enid Blyton -tyyliin. Sen jälkeen he asettuvat pelastamaan aikuisia ja välillä tulemaan pelastetuiksi parhaaseen "Seikkailujen saari"-malliin.

Tarinassa on itsenäinen tiedenainen, koska se vetoaa moderneihin naiskatsojiin, ja miehet voivat ihailla shortseihin verhottuja sääriä. Tässä kuitenkin naisesta tehdään yli-ihminen. Hän selviytyy kokonaisesta laumasta velosiraptoreita (muistatte ne paholaiset suoraan helvetistä ensi osassa, joille suurriistanmetsäsäjä ei pärjännyt). Sarah muuten tekee sen vielä moottoripyörällä! Hän kehittää yli-inhimilliset voimat ja kiskoo käsivoimin köyttä pitkin kalliokielekkeelle itsensä ja selässään riippuvan avuttoman, itseään n. 30 cm pitemmän miehen. Hän teitää kaiken eläinten laumakäyttäytymisestä.

Tarinassa on oltava konnia. Konnat pitää syöttää dinosauruksille rangaistukseksi konnuudesta. Tasapainon vuoksi joku hyvä ihminenkin on saatettava kammottavaan loppuun, mutta ei kukaan suoranaisista päähenkilöistä. Tähän tarkoitukseen uhrataan mekaanikko Eddie, jonka mukana olo on muilla perusteilla vähän epäuskottavaa.

Tarinassa pitää olla Ian Malcolm, koska hän oli niin vetävä hahmo filmissä. Ei väliä sillä, että kirjan henkilönä hän kuoli. Michael Crichton, kuten kuka tahansa ammattilainen, pystyy nostattamaan kuolleita elegantisti kahdella lauseella.

Ja tietenkin pitää olla hullu tiedemies. Tällä kertaa Michael on saanut aikaan kirjan uskottavimman hahmon, miehen, joka omistautuu tieteelleen niin, että hänen henkensä pelastaminen on hänestä triviaalia, häiritsevää ja haittaa varsinaista tehtävää.

Ja tietenkin pitää olla dinosauruksia. Ja tässä Crichton näyttää leijonankyntensä (velosiraptor-kyntensä?). Tyrannosaurukset ovat helliä vanhempia, velosiraptorit kuolemaan tuomittu laji, koska laboratoriosta tulee vain nuoria eikä kukaan opeta laumalle toimivaa laumakäyttäytymistä. Kuvaillaan dinojen laumatapoja, kuten yhteisvirtsaamista; eri lajien yhteistoimintaa; jopa ideaa, että jotkut dinot olisivat voineet kehittää kameleonttimaisen värimuuntelukyvyn.

Kirja on hyvistä puolistaan ja ammattimaisesta otteestaan huolimatta väsynyt ja keskinkertainen. Filmistä tulee varmasti hieno - ainakin, jos pitää actionista.

Eija Elo


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute