Rotat

Rotat

(Aikakoneesta 2/1993)


Takaisin arvosteluhakemistoon

James Herbert: Rotat (The Rats, 1974),
WSOY (Fan-sarja), 1993, nidottu,
ISBN 951-0-18941-3, 196 s.
Suom. Jukka Heiskanen,
päällys: Jukka Murtosaari.

Kun kirjoitan tätä arvostelua, ovat kyyneleeni ennenaikojaan menehtyneen, lempeäluonteisen rottani Pipsu-Pekan vuoksi tuskin ehtineet kuivua. Olkapäälläni istuu perheemme uusin tulokas, puolivuotias Hemmo, joka aina välillä käy kipittämässä näppäimistön yli. Pääsen siis kerrankin kirjoittamaan fobiasta, jota itselläni ei ole.

Eipä silti, kun aikoinaan toin The Rats -kirjan Lontoosta ja luin sitä illalla kotona noudettuani legendaarisen Rosebud-rotan hoitopaikastaan, totesin että jos koskaan lainaan kirjaa kenellekään, minun on syytä lainata mukana myös rotta erikoistehosteeksi. Suuriin splatterkohtauksiin lisää ihmeellisesti tehoa, kun riehakas pieni siimahäntä loikkaa yhtäkkiä jostakin selkääsi tai kiipeää säärtäsi myöten ylös.

James Herbertin esikois- ja läpimurtoromaani Rotat on nimittäin erittäin hyvä ja jäntevä kauhukirja, vaikkei kesyrottahararstaja ehkä kykenekään syhtautumaan täydellä vakavuudella sen keltasilmäisten (!) saalistajien vertajanoaviin hankkeisiin. Robert Clousen elokuva Yön silmät (Deadly Eyes, 1982), joka niinsanotusti perustuu tähän romaaniin, on pelkkä monsterileffa, eikä yllä ollenkaan kirjan vaikuttavuuteen. Romaanin jatko-osat Lair (1979) ja Domain (1985) syntyivät tietenkin ensimmäisen osan menestyksen vanavedessä, mutta ne ovat tyypillisiä revanssiotteluita ilman sen suurempaa omaperäisyyttä.

Rotat on katastrofiromaani, jossa Kaakkois-Aasiasta tuotu yliälykäs mutanttirotta (Conan Doylen myyttinen Sumatran jättiläisrotta?) jälkeläisineen kokoaa Lontoon tavalliset rotat armeijakseen ja lähtee pistämään tuota mukavaa kaupunkia remonttiin. Ensin puraistaan koulupoikaa, syödään yksi pikkuvauva, hyökätään pultsarijoukon kimppuun. Sitten on vuorossa kokonainen metrojuna, koulu, elokuvateatteri, eläintarha. Paremmaksi vakuudeksi mutanttirottien yksikin puraisu surmaa vuorokauden sisällä. Herbert viskaa peliin pimeän pelon ja klaustrofobian ja tomppelit viranomaiset, jotka tradition mukaisesti viimeiseen asti vähättelevät ongelmaa tai käyttävät sen ratkaisua oman uransa pönkittämiseen.

Rotat on tehokas kauhuromaani, koska Herbert osaa taidokkaasti siirtää rottakatastrofin yksilöllisen kokemuksen tasolle. Henkilöt, jotka nähdään vain muutaman sivun ajan, ovat oikeita ihmisiä taustoineen ja tunteineen. Myös rottien kanssa tekemisiin joutuvien inhat elämykset välittyvät kouraisevina: elokuvateatterin mies, joka kädensijoja puristaen yhä tuijottaa valkokankaalle, kun muutama rotta jo ruokailee hänen sisuskaluillaan, eläintarhan hoitaja, joka ryntää kihisevän lauman keskelle vapauttamaan hoidokkejaan ja jättiläisgorilla, joka taistelee keltahampaisen legioonan hyökkäystä vastaan, opettaja joka hukuttaa mutanttirottaa koulun akvaarioon (rottia silloin tällöin pesseenä voin vain kuvitella...). Moraalisissa ongelmissakaan ei lukijan tunteita säästellä. Kuvitelkaa jättävänne viruksella saastutettuja eläviä koiranpentuja rotille syötiksi.

Rotat on erinomainen kauhukirja. Se juontaa 70-luvun 'luonto iskee takaisin' -katastrofiperinteestä eikä nykypäivän King-Barker -akselin kauhutraditiosta, ja ehkä siksi vaikuttaa nyt yksilölliseltä. Mutta ytyä siinä joka tapauksessa on. Älkää silti sen perusteella tuomitko somia, seurallisia kesyrottia. Ne ovat ihan syyttömiä tähän kahakkaan.

Jukka Murtosaaren kiva kansi näyttää olevan anatomisesti oikeammin muotoiltu muunnelma New English Libraryn pokkarin kansikuvasta, jonka tekijä ei ole tainnut ikinä nähdä rottaa.

Leena Peltonen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute