Aavistus verta

Aavistus verta

(Aikakoneesta 1/1993)


Takaisin arvosteluhakemistoon

Ellen Datlow (toim.): Aavistus verta
(A Whisper of Blood, 1991),
WSOY (Fan-sarja), 1993, nidottu,
ISBN 951-0-18766-6, 356 s.
Suom. Ilkka Äärelä & Ulla Selkälä,
Päällys Jukka Murtosaari.
Sisällysluettelo (Jyväskylän SF Seura 42:n bibliografiasta)

Tämän vuoden toiseksi vahvin antologia, toipa loppuvuosi sitten mitä tahansa esiin (vahvin, näyttääkseni heti värini, on Sielusi hipiä). Lyömätön kokoelma perversioita ja mielenvääristymiä, joka ylittää edellisen, Ei vain verestä -antologian kirkkaasti uskaliaisuudessa. Ellen Datlow on etääntynyt vampyyriperinteestä, mutta tavoittanut idean ja hengen. On vaikea noukkia erityisen hyviä novelleja, koska kaikki on niin upeaa tavaraa, mutta yritän.

Luovan taiteilijan ongelmat ja empaattisen henkilön painajaiset ovat edelleen Datlowin sydäntä lähellä. Edellisessä antologiassahan oli runsaasti tämäntyyppisiä novelleja (kuten Harlan Ellisonin "Kokeilepa tylsää veistä"), mutta varasto ei suinkaan ole ehtynyt. Luettuani Karl Edward Wagnerin "Etanan" en enää koskaan uskalla mennä vierailulle kirjoitustyötä tekevien ystävieni luo. Robert Silverbergin "Lämpöinen mies" ei ole niin tehokas (itse asiassa kokoelman tylsin novelli). Myös Jack Womackin "Elämänveri" käsittelee luovuuden pulmia epätavallisesta kulmasta.

Kaksi uninovellia "Pyhän hirven kirkko" ja "Rouva Rinaldin enkeli" tuntuvat vähän elämälle vierailta. Sen sijaan ulkonaisesti mielikuvituksellinen maailmanlopputarina, Pat Cadiganin "Koti meren rannalla", osoittautuu niin perustavasti inhimillistä julmuutta kuvaavaksi, että sitä ei lyö kuin David Schow'n "Viikko epäelämää".

Erityisesti naisen elämää ja sen hirviömäisyyksiä kuvaavat Elisabeth Massien "Äiti", Melissa Mia Hallin "Allasväkeä" ja K.W.Jeterin "Tosi rakkautta". Barry Malzbergin "Kolmen kauppa" on pinnallinen, mutta kuvaa tilannetta, joka voisi olla suoraan sanomalehtien "Henkilökohtaista"-palstoilta.

Chelsea Quinn Yarbron "Uskallanko syödä persikan?" on vainoharhaisuuden huipentuma, joka voisi olla jopa totta (Luoja meitä siitä varjelkoon).

Se välttämätön novelli, jonka tietää ja tuntee kaikilla aisteillaan hyväksi, mutta kieltäytyy pitämästä, on Robert Holdstockin ja Garry Kilworthin "Räsypuu". Se avautui minulle paremmin luettuani Jungia, mutta pojat tuntuvat sittenkin vähän liian nokkelilta tällaisella yksinkertaiselle henkilölle. Kathe Kojan "Epämuodostumia" on hyvinkin yksinkertainen, sitä lukiessaan vain joutuu pitämään oksennustauon. Splatteria splatterin ystäville, vai tarkoitankohan gorea? Sormen oksentaminen MacDonaldsilla on kauhun tuomista arkipäivään.

Joka ei hanki ja lue tätä kokoelmaa, on chicken, chicken, chicken!

Eija Elo


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute