Weird Tales &
Outoja tarinoita 4

(Aikakoneesta 3/1992)

Peter Haining (toim): Weird Tales (Weird Tales, 1976),
Book Studio (Collector antologia 3), 1992, nidottu,
ISBN 951-611-489-X, 250 s.
Suom. Harri Haarikko, Reijo Kalvas, Kari Salminen & Annika Eräpuro.
Sisällysluettelo (Jyväskylän SF Seura 42:n bibliografiasta).

Markku Sadelehto (toim): Outoja tarinoita 4,
Jalava (Jalavan kauhusarja no.21), 1992, nidottu,
ISBN 951-8954-95-X, 248 s.
Suom. Matti Rosvall, päällys Jari Rasi.
Sisällysluettelo (Jyväskylän SF Seura 42:n bibliografiasta).

Vuosina 1923-1954 ilmestynyt amerikkalainen kauhulukemistolehti Weird Tales muistetaan tänä päivänä legendana siksi, että se piti ilmestymisaikanaan, erityisesti päätoimittaja Farnsworth Wrightin kaudella 1924-40, varsin epämuodikkaan kauhukirjallisuuden hengissä ja kasvatti kokonaisen uuden kirjailijasukupolven, jonka vaikutus myöhempään kauhukirjallisuuteen on ollut aivan olennainen. Weird Talesin kasvateista tunnetuimpia olivat H.P. Lovecraft, Robert E. Howard, Clark Ashton Smith, Robert Bloch, Ray Bradbury, Fritz Leiber ja lukuisat muut, joiden nimiin tämän päivän kirjoittajat yhä vannovat.

Näistä antologioista on Hainingin valikoima kokonaisuudessaan omistettu Weird Talesille ja tarjoaa paitsi novelleja, niin myös suuren määrän näytteitä lehden kuvituksesta ja ilmoituksista ja lehden erinomaisen historiikin. Se on sitäpaitsi ladottu muistuttamaan mahdollisimman tarkoin alkuperäisen lehden ilmiasua kaksipalstaisin sivuin ja tarinoiden alkuperäisin englanninkielisin otsikoin. Lopputuloksena on kaiken kaikkiaan komea pakkaus.

Mutta, ja tämä on aika suuri mutta, Hainingin novellivalinta ei ole paras mahdollinen. Hän on pyrkinyt ilmeisen tietoisesti välttämään usein antologisoituja ja kirjailijoiden omista kokoelmista helposti löytyviä tekstejä, ja seurauksena on koko teoksen läpi kulkeva keskinkertaisuuden maku, toisinsanoen paljon suhteellisen sujuvia ja viihdyttäviäkin juttuja, jotka kuitenkin unohtuvat tuota pikaa, ja vain muutama muistettavampi tarina. Lisäksi ovat jotkut tekstit saatavilla toisaalla parempina suomennoksina, erityisesti tämänkin valikoiman parhaisiin lukeutuva Fritz Leiberin "Aavesurmaaja", joka löytyy myös Markku Sadelehdon antologiasta Outoja tarinoita 1, nimellä "Perintö". Siltikin, arvostan tätä kirjaa aika paljon juuri lopputuloksena olevan kokonaisuuden enkä niinkään yksittäisten novellien vuoksi. Weird Tales on läpileikkaus kokonaisesta aikakaudesta kauhukirjallisuuden historiassa.

Myös Sadelehdon Outoja tarinoita 4 -antologian tarinat ovat kahta poikkeusta lukuunottamatta peräisin Weird Talesista ja yksi tarina jopa löytyy myös Hainingin kirjasta. Sadelehdon valinnat miellyttivät kuitenkin minua enemmän kuin Hainingin mutta ei näistäkään juuri klassikkoja löydy. Tosiasiahan oli ja on, että klassikot ovat harvinaisia ja näin oli myös Weird Talesin palstoilla. Weird Tales ilmestyi joka kuukausi ja lehti oli täytettävä siitä tarjonnasta, mikä postiluukusta kolahti. Howardia, Lovecraftia tai Smithiä esimerkiksi ei suinkaan riittänyt joka numeroon ja kirjoittajat olivat sitäpaitsi tienaamassa leipäänsä, mikä onnistui vain hyvin suurella tuotteliaisuudella, joten harva kirjoittaja ehti antaa kaikkeaan aivan joka novellissaan tai edes joka viidennessä. Weird Tales ei omana aikanaan ollut mikään kulttuurijulkaisu vaan kaupallinen viihdelukemisto, vaikka se julkaisukanavan monelle lahjakkuudelle tarjosikin.

Juhani Hinkkanen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute