|
Illan tähti yksinäinen(Aikakoneesta 3/1991)Takaisin arvosteluhakemistoon Raija Hämäläinen & Anelma Summanen (toim.): Mainitsemisen ja iloitsemisen arvoista Maaseudun sivistysliiton novellikilpailun sadosta kootussa Illan tähti yksinäinen -antologiassa on se, että ensi kertaa julkaisijana toimii "puolueeton", scifin valtapiirien ulkopuolinen organisaatio. Kenties tästä on aikaansaannoksena myös se, että mukaan on tullut paljon aiemmin tuntemattomia kirjoittajia. Valitettavaa taas on se, että kokoelman valinnoista myös paikoitellen näkyy kyseisen raadin ulkopuolisuus. Joukossa on hyvin tavanomaisia, scifin perimmäisillä kliseillä pelaavia novelleja, joiden valintaa ei mielestäni voi puolustaa edes sujuvalla kirjoittamisella. Kirja ei ulkomuodollaan pöyhkeile; kannen design voisi olla ristisiitos huonosta runoteoksesta ja venäläisestä alkeisastrononiian oppikirjasta marjapuuron värisine tähtitaivaineen. Myös mekaaniseen toimitustyöhön tuntuu jääneen puutteita. Jos kokoelman kirjoittajista kerrotaan nimet, syntymävuodet ja -paikat sekä ammatit, olisiko liikaa toivottua saada myös sisällysluettelo, josta käy ilmi kunkin kirjoittajan novellin nimi ja sivu, jolta se alkaa? Nyt asia on hoidettu laittamalla novellit vain kirjoittajan nimen mukaiseen aakkosjärjestykseen. Kilpailun voittajasta, Olav Tirkkosen "Lintujen siimastajasta" ei pahaa sanaa voi sanoa; novelli on runsain mitoin voittonsa ansainnut. Se, mikä ihmetyttää, on kuitenkin Johanna Sinisalon kokoelmalle nimensäkin antaneen novellin jääminen vain kunniamaininnalle. Itse katsoisin sen huomattavasti muita palkittuja kiehtovammaksi sekä ajatukseltaan että toteutukseltaan. Mielessä käy niinkin ilkeä ajatus, että Sinisalon kenties katsottiin voittaneen jo tarpeeksi viime vuosien aikana. Timo Sandbergin kakkoseksi valittu "Elämän ulkopuoliset" on sujuva, joskaan ei ideallaan järisyttävä tuhonjälkeinen kupuromanssi. Kilpailun jaetulle kolmossijalle tullut Elisa Nurmen "Kunnes kuolema meidät yhdistää" kantaa omaperäisellä ideallaan, mutta toteutukseltaan se on hieman keskeneräisen oloinen. Kari Öhmanin "Raakit" kiehtoo jotenkin perisuomalaisuudellaan varsinkin nykyisessä lamatilanteessa. Muista valituista novelleista minua viehätti erityisesti Petri Kososen "Soittorasia", ydintuhonjälkeistä maailmaa kuvaava kertomus sekin, jonka vahva puoli on elävä, suorastaan maalaileva kuvailu. Jukka Heinovirran "Kerääjissä" on käytetty näppärästi 'fingelskaa' kafeineen, lifteineen ja alarmeineen, kun taas joissakin novelleissa päähenkilöiden englanninkieliset nimet särähtivät suorastaan ilkeästi korvaan. Jokaista novellia on turha ruotia; epätasaisuudestaan huolimatta kokoelma kannattaa ehdottomasti lukea. Scifilehtiä seuraava on jo ennestään perillä suomalaisen novellikirjoittaniisen korkeasta tasosta, joten täytyy vain toivoa, että tämä kokoelma välittää saman vaikutelman aiheeseen vähemmänkin perehtyneile. Marja Sinkkonen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
