|
Tähtipuu(Aikakoneesta 3/1990)Takaisin arvosteluhakemistoon Tähtipuu. 33 kotimaista tieteisnovellia. Tähtipuu-kokoelman novellit on valittu Suomessa ilmestyvien scifi-lehtien parhaimmistosta. Ne on järjestetty lehtikohtaisesti kukin omaan sarjaansa, ei paremmuusjärjestykseen. Silti kävi mielessä, että parhaat tarinat on sijoitettu alkuun ja loppuun, välille oli sitten laitettu keskivertokamaa. Toisaalta kyseinen mielikuva saattaa johtua arvostelijan vahvasta fantasiamieltymyksestä, kun ei ole suotu ymmärryksen lahjaa takyonikiihdyttimille. Muutamissa novelleissa oli tarinan sisällön ja kunnollisen juonenkehittelyn sijasta keskitytty jaaritteluun ja sivistystermikikkailuun. Parhaat jutut olivat paitsi ymmärrettävissä kertalaakilla, myös monitasoisia ja teknisesti oikein hyvin kirjoitettuja. Esimerkkinä Boris Hurtan rakkaustragediat, jotka olivat mukaansatempaavia ja miellyttäviä lukea. Harmitti, kun juttu loppui. Varsinkin "Ylioppilas M.G. Fennoniuksen jälkeen jääneet paperit" voisi toimia melkeinpä romaaniksi asti venytettynä, tai ei ehkä ihan... Myös "Rantakäärme pakkasella" oli sangen kiinnostava. Hurtta sanookin esittelyssään, että "Tyyli, tunnelma ja mystiset voimat ovat tärkeämpiä, kuin kova meno ja jännittävät juonet". Niminovelli "Tähtipuu" oli mukava pikku iltasatu ja Jouni Pohjolan "Paluu" pisti jo säikkymään nurkissa rapsahtelevia ääniä. Myös Antti Oikarinen on epäilemättä Atoroxinsa ansainnut, sikäli "hauskoja" pikku hirviötarinoita hän on onnistuneesti kehitellyt. Luulenpa, että oli sitten kyse niin scifistä, kuin mistä tahansa muusta (maailman) kirjallisuudenlajista, perusteemat ovat useimmiten samoja: sota ja rauha, menneisyys ja tulevaisuus, pelko ja saasteet ja ennen muuta: miehen ja naisen väliset suhteet - toisaalta myös miehen, naisen ja zombin väliset suhteet, kuten loistavasti räpelletyssä novellissa "Rautasaaren veriyö". Sisällysluetteloa lukiessani ajattelin jollakulla räjähtäneen takaraivossa ko. nimen keksittyään ja niin varmasti on taphtunutkin. Krapula on varmaan ollut hirveä, mutta tekele on kaikessa kaoottisuudessaan kokoelman hauskin. Boris Hurttaa, Jouni Pohjolaa, Antti Oikarista, Trufansia, Eeva-Liisa Tenhusta ja tuotteliasta Pekka Virtasta lukuunottamatta kokoelmasta jäi mieleen vähän klimppinen vaikutelma. Kirjoituksen laatu on aika tasapaksua, vaikka tässä kokoelmassa parhaimmisto onkin. Innostusta ja tietynlaista hurmahenkeä varsinkin tuntuu löytyvän. Kokeilumieltä ja persoonallista otetta oli esimerkiksi Kimmo Sanerilla vaikka muille jakaa, mutta täytyykö kummallisuuksien olla itsetarkoitus? Tekniikkapuolikin on lähes kaikilla kirjoittajilta hallussa, mutta missä on tunne? Ja kun luki kirjoittajien esittelyjä, huomasi - tosin karkeasti yleistäen - että opinnoissaan pisimmälle ehtineiden jutut olivat tylsimmästä päästä... Ja miksei mukana ollut yhtään ihmissusitarinaa? Kokonaisuudessaan Tähtipuu on kuitenkin huomattavasti kovempi juttu kuin kirjaan tarttuessani ensin oletin. Virpi Kianta
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
