Science Fiction

Science Fiction

(Aikakoneesta 2/1991)


Takaisin arvosteluhakemistoon

Juhani Hinkkanen & Kai Ekholm (toim.):
Science Fiction,
Kirjastopalvelu, 1990, sidottu,
ISBN 951-692-217-1, 304 s.
Päällys & kuvitus Jukka Murtosaari.

Ensinnä on velvollisuuteni todeta, että tällaista kirjaa tarvitaan ja hyvä, että se on saatu. Toiseksi mielipide kirjan ulkonäöstä: taitto on kaunis, koko sopiva, kansi näkyvä, kuvat niin hauskoja, että niitä saisi olla enemmän.

Tieteiskirjallisuus on vieläkin niin vähän käsiteltyä Suomessa, että hyvin ymmärtää yhden kirjan yrityksen kosketella vähän kaikkea. Niinpä kirjan jako, jossa ensin on joitakin yleisluonteisia artikkeleita, sitten kirjailijaesittelyt ja lopussa käsitellään eri osa-alueita, kuten lehtiä, sarjakuvia, tietokonepelejä, alan palkintoja, on hyvä pyrkimys tasapuolisuuteen. Pulmat tulevat ehkä juuri siitä, että käsiteltävä alue on niin laaja. Miten paksu kirja tahansa tuntuisi sirpaleista kootulta. Miksi on käsitelty tätä, mutta ei tätä? Missä piileskelee tämä tärkeä aihe? Ja miksi ei tämä...

Alun artikkeliosuus "Rajaseutujen kartat" vaikuttaa erityisen ärsyttävältä. Jyrki ljäksen "Suomalainen tieteiskirjallisuus" on oikea valinta kirjan avaukseksi ja pätevä ja tyhjentävä kaupan päälle. Sitten käy vaikeammaksi. On hyvä asia käsitellä Neuvostoliiton tieteiskirjallisuutta, koska sitä tunnetaan vähemmän ja sitä on saatu paljon suomeksi, kiitos NL:n kustantamoiden suomennosohjelman. Mutta silti - miksi vain yksi maaesittely? Eikö täydennykseksi olisi pitänyt olla vaikka vain yksi muu artikkeli yhteisesti eri kansallisista tieteiskirjallisuuslajeista? Esim. Saksa ja romaaniset maat ovat varmasti tuottaneet osansa. Samaten "Kielitiede ja tieteiskirjallisuus" on hyvä idea artikkeliksi, mutta tuntuisi vaativan tasapainottuakseen artikkeleita sf-kirjallisuuden yhteyksistä muihin tieteisiin. Kari Enqvistin "Luonnontiede ja tieteiskirjallisuus" ei käy vastineeksi, koska se lähinnä käsittelee scifin ideoiden "totuutta" luonnontieteiden kannalta. Luvalla sanoen vähän outo asenne, kun kirjoitetaan kirjallisuuden lajista. Ikäänkuin Homeroksen runojen arvo päätettäisiin sen perusteella, kuvaavatko ne Välimeren maantieteen oikein vai eivätkö.

Olisin oikeastaan toivonut ajatuksia siitä, miten sf sijoittuu kirjallisuudessa (Ijäksen artikkelin tyyliin), varsinkin, kun kustantaja on Kirjastopalvelu. Samaten suhteet eri humanistisiin ja luonnontieteisiin TIETEISKIRJALLISUUDEN KANNALTA eikä jonkinlaisina tieteen faktoja kuvittavina sormiharjoituksina. Sf on mielestäni kiinnostavaa juuri siinä, että se on taiteen laji, joka tutkii ihmisiä erilaisissa vaihtoehtoisissa todellisuuksissa. Idea ei siis ole siinä, voiko mustia aukkoja käyttää matkustukseen, vaan siinä, millainen olisi yhteiskunta, jossa tämä olisi mahdollista. En tietenkään sinänsä moiti kirjaan valittuja artikkeleita, kunhan ratsastan kuin Döbeln.

"Tähtien tulkit" esittelee 73 sf-kirjailijaa. Tässä valinnat käyvät mielenkiintoisiksi ja nostattavat myös lisää kysymyksiä.

Valinnat tuntuvat ensinnäkin painottuvan niihin kirjailijoihin, joilta on saatavissa suomennoksia. Muuten ei kai voi selittää tuntemattomien neuvostoliittolaisten kirjailijoiden suurta osuutta. (Aiemmin mainitut Moskovan kirjapainon suomennokset!) Mitenkään kapea-alaisilta valinnat eivät tunnu, mukana ovat jopa Platon ja Sir Thomas More. Tässä osassa myös korjataan vähän ulkomaisten tieteiskirjailijoiden esittelyn puutteita artikkeliosassa, ainakin ranskalaisia on mukana. Sen sijaan valinnoissa on paikka paikoin jopa ammottavia aukkoja, ja erityisesti kahdessa suunnassa: naiskirjailijoiden ja uusien kiinnostavien mieskirjailijoiden kohdalla. Tästä voi vakuuttua vaikka vain vertailemalla kirjassa julkaistuja palkintoluetteloja kirjailijaesittelyihin. Uusista kirjailijoista mukana ovat esim. William Gibson ja David Brin, mutta missä ovat John Varley, Lucius Shepard, Michael Bishop ja Kim Stanley Robinson? Missä naiskirjailijat R.A. MacAvoy, Vonda Mclntyre ja Pat Murphy? Kaikki on arvioitu palkinnon väärteiksi, mutta ei suomalaisille esittelyn.

Tämän madonluvun jälkeen sanon sentään, että mukaan päässeet kirjailijat ovat (osa venäläisistä poislukien) arvollisia esiteltäviksi ja esittelyt ovat hyviä, tasapuolisia ja kiinnostavasti tehtyjä. Tosin, jos puuttuvat kirjailijat olisivat paisuttaneet kirjaa liiaksi, esiteltyjen joukossa olisi hyvin ollut pois tieltä karsimisen varaa.

Kolmas osa "Tienviittoja tieteismatkalle" tuo täysin aiheellisesti esiin alaan liittyvää materiaalia ja termejä. Kun kirjaesittelyissä niin usein mainitaan eri palkinnot, on hyvä tietää, mitä ne ovat. Erityisen hyvä on, että tietokonepeleistä on oma juttunsa, koska ne ilmeisesti ovat arkipäivää hyvin monelle suomalaiselle, ja niistä saatu asiallinen tieto on vielä aika vähäistä. Hyvin pienellä äänellä kysyn, missä on elokuvaesittely? Sarjakuvat edustavat tässä yksin visuaalista kulttuuria, tärkeää osaa nykymaailmasta. Myös suomalaiset sf-Iehdet ansaitsisivat esittelyn.

Lähdekirjallisuusluettelo ja hakemistot ovat hyvin tehdyt ja riittävän laajat.

Lopuksi haluan vielä kerran korostaa, että valittamista ei ole siinä, mitä kirjassa on, vain siinä, mitä siitä puuttuu. Koska kirja on tukeva, kovakantinen "arvoteos", se sopii peruskirjaksi, jota voisi sitten täydentää uusia, mielenkiintoisia suuntia ja kirjailijoita esittelevillä jatkokirjoilla, jotka ihan hyvin voisivat olla vaikka pokkareita. Ja jotka toivottavasti ottavat huomion, että sukupuolia on kaksi ja molemmat ovat kiinnostuneita science fictionista ja myös kirjoittavat sitä.

Eija Elo


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute