Peililasit & Semiotext(e) SF

Peililasit

(Aikakoneesta 3/1990)


Takaisin arvosteluhakemistoon

Bruce Sterling (toim.): Peililasit. Cyberpunk-antologia
(Mirrorshades, 1986).
Jalava (Jalavan Scifi-sarja 18), 1990, nidottu,
ISBN 951-8954-24-0, 238 s.
Suom. Jyri-Pekka Järvinen, päällys Jari Rasi.
Sisällysluettelo (Jyväskylän SF Seura 42:n bibliografiasta).

Semiotxt(e) SFRudy Rucker, Peter Lamborn Wilson &
Robert Anton Wilson (toim.): Semiotext(e) SF
(Semiotext(e) Volume V, Issue 2, #14),
Autonomedia, 1989, nidottu,
ISBN 0-936756-43-8/ISSN 0-093-95779, 384 s.


"Vanhat rokkarit eivät kuole koskaan"
(Pat Cadigan, Peililasit).

Mitä voi sanoa Bruce Sterlingin toimittamasta Mirrorshades-antologiasta (1986), jota jo ei olisi moneen kertaan sanottu? Tuskin paljonkaan. Vaikka suomalaisetkin asianharrastajat ovat väitelleet cyberpunkista jo pitkään, Peililasien ilmestyminen suomeksi tänä vuonna on kiitettävä ele Jalavalta. Sterlingin antologian kanonisointi cyberpunk-ilmiön määrittelijänä, scifin suunnannäyttäjänä ja vertailukohtana on kiistatonta, ja Sterlingin esipuhe toimii edelleenkin kätevänä johdatuksena aiheeseen.

Sterlingin antologian rinnalla kannattaa silmäillä Semiotext(e)-julkaisun SF-teemanumeroa (1989), jonka toimituskunnassa komeilee Rudy Rucker, yksi Sterlingin kirjoittajista, ja jossa muutenkin esiintyy samoja nimiä kuin Peililaseissa. Siinä missä Peililasit on 80-luvun dokumentti, Semiotext(e):n SF-numero tähyilee 90-luvun puolelle. Tarraudun hanakasti Semiotext(e):n toimittajien laiskoille kriitikoille tarkoitettuun syöttiin, vaikka tuskin retoriikka ja ylisanat ovat vähentyneet sitten Harlan Ellisonin päivien: Semiotext(e):n SF-numero on 90-luvun Dangerous Visions.

"Vihlova ääni leikkaa taivasta. Se on tapahtunut ennenkin, mutta tällä kertaa sitä ei voi verrata mihinkään"
(Thomas Pynchon, Gravity's Rainbow).

Kaikesta kybertekniikka&geenimanipulaatio&hightec&rock&video&alakulttuuri-rekvisiitasta (ks. Sterlingin esipuhe) huolimatta lukija löytää Peililaseista aimo annoksen vetoa menneisyyteen. William Gibson lyö kättä Hugo Gernsbackin kanssa ja osoittaa kuinka scifin vanha kuvakieli on tunkeutunut omaan kulttuuriamme. John Shirleyn novelli hämyrokkarin vaikeuksista muuttuneessa maailmassa katsoo suorastaan nostalgisesti jonnekin 60-lukuun, jolloin vielä soitettiin kunnon rokkia ja jolloin nenässä saattoi tuntea autojen pakokaasun hajun. Vesittynyt romanttinen kuvio hallitsee James Patrick Kellyn novellia, joka liikkuu menestyneen mutta ikääntyvän huumetaiteilijan edesottamuksissa. Stonehengen historia ja sijaintipaikka luovat tarpeettoman mahtipontiset puitteet jokseenkin tavanomaiselle rakkaustarinalle.

"Me elämme suunnattoman romaanin sisällä"
(J.G. Ballard, Crash/Esipuhe).

Kehittynyt geeniteknologia on esillä useissa novelleissa: sokea pummi saa näkönsä mutta uudesta elämästä on maksettava korkea hinta (Paul Di Filippo) tai neurologiseen kokeeseen osallistuvat joutuvat kipeästi luotaamaan minuutensa pimeää puolta (Tom Maddox). Taitavasti kirjoitettu & viehättävää alakuloa henkii Lewis Shinerin geeniteknologinen muunnelma vedenneitoaiheesta. Arvoituksellisin Peililasien heijastuksista on Greg Bearin "Petra", jonkinlainen moderni allegoria Boschin ja Brüghelin hengessä. En väitä oivaltanceni sen jujua enkä ole varma mikä siinä on cyberpunkia. Antologian apokalyptisin tarina löytyy Marc Laidlawilta, villinhauskin revittely Rudy Ruckerilta.

"Kaupunki ja globaalinen kylä (McLuhan) ja Maa avaruusaluksena (Fuller). Kaupunki kosmoksena. Siis Science Fiction"
(Ihab Hassan, Paracriticisms).

Viiltävää ironiaa nousee Sterling & Gibsonin yhteistyönä syntyneestä novellista, jossa amerikkalaiset uudisraivaajat pelastavat hylättyyn venäläiseen avaruusasemaan jääneen viimeisen asukkaan. Matkamuistoja kahmiva astronauttipariskunta vakuuttaa yksimielisesti, että ihmisen on haluttava rajaseudulle ("You have to want a frontier..."). Venäläisen pessimismin ja illusiottomuuden vastapainoksi kirjoittajat heittävät amerikkalaisen kirkasotsaisen innostuksen, mutta tuskin tosissaan. Sama ironinen lataus leimaa kirjoittajien toista yhteistyönovellia, jossa aikamatkustaminen tarjoaa puitteet häikäilemättömälle uuskolonialismille. Kukapa ei haluaisi Mozartia nykyaikaisen viihdeteollisuuden kävitöön!

"1)ionysos on tullut kaupunkiin: vankilamellakat, urbaani rikollisuus, porn(>grafia jne. Kaupunki holokaustina tai kuolemanicirinä: Hiroshima, l)resden, Auschwitz"
(Ihab Hassan, Paracriticisms).

Kun jotkut Peililasien novelleista ovat (vain) marginaalisesti scifiä tai marginaalisesti valtakirjallisutitta, Semiotext(e):n juttuja on vielä hankalampaa tai tarpeetontakin pistää omiin lokeroihinsa. Toisekseen kun Peililasit tavoittelee laajaa & heterogeenistä lukijakuntaa, Semiotext(e) ajaa asiaansa avantgarden, samizdatin ja undergroundin hengessä. Jo sen graafinen ulkoasu ja kuvitus lupaavat, että jostakin epätavallisesta on kyse. Se ylpeilee sillä, että se julkaisee juttuja, jotka linjatietoiset & Systeemin sisällä olevat lehdet ovat torjuneet.

"Sana hyökkää kimppuunne kuin rautakynsinen leopardimies"
(William Burroughs, Alaston lounas).

Semiotext(e):n kirjoittajien joukosta löytyy joukko vanhoja (tieteis)kirjallisuuden konkareita, joista eräiden vaikutus cyberpunkiin on ollut kiistämätön: William Burroughs, J.G. Ballard, Philip José Farmer, Robert Sheckley. Konkarit eivät yllätä omilla teksteillään. Yllättävää sitä vastoin on, ettei Philip K. Dickin laajasta novellistiikasta ole jäänyt toimittajien haaviin mitään (tai sitten julkaisuoikeudet ovat jääneet saamatta). Burroughsin ja Ballardin sormenjälkiä löytyy selvästi ainakin Richard Kadreyn ja Michael Blumleinin jutuista. Semiotext(e):n onnistuneimpia novelleja on mielestäni Bruce Sterlingin "We See Things Differently", joka tarkkailee suurvalta-asemansa menettäneitä Yhdysvaltoja muslimin näkökulmasta. Siinä toteutuu Sterlingin Peililasien esipuheessaan peräänkuuluttama ajatus ekstrapolaation ulottamisesta jokapäiväiseen elämän rakenteeseen.

"Maailma hajoaa ennustamattomiksi blokeiksi, kansakunniksi, heimoiksi, klaaneiksi, puolueiksi, kieliksi, lahkoiksi"
(Ihab Hassan, Paracriticisms).

Semiotext(e) hakeutuu pornografian äärialueille. Kun Peililaseissa sankari tunnustaa sankarittarelle "Ja kun pääsen kahden kesken kanssasi, murjon kohdunkaulasi hyytelöksi", Semiotext(e) murjoo (ainakin näennäisesti?) syvemmälle: kliiniseen pornografiaan, silpomisiin ja sadismiin, homoerotiikkaan ja kuolemaan. Toki seksistä löytyy hauskojakin hetkiä kuten tarinoissa Frankensteinin peniksestä ja painottomassa tilassa rakastelusta, mutta sittenkin: What's the Big Idea?

"Kieli on virus"
(William Burroughs, Nova Express)

Peililasit luettuani ja Semiotext(e):n juttuja silmäiltyäni (samalla pitäen mielessä, ettei jälkimmäinen väitäkään olevansa yksinomaan cyberpunkia) mieltäni jäi askarruttamaan kysymys cyberpunkin paljon kuulutetusta maailmanlaajuisesta, eri kulttuurien rajat yrittävästä näkökulmasta. Ainakin Peililasien osalta tämä näkökulma jää ohueksi. Amerikkalaisen kulttuurikeskeisyyden ylivaltaa ei muuteta sillä, että joku tarinan henkilöistä on aasialainen. Paljon ei auta kirjailijan maininta, että jenkkitutkija käyttää leveää japanilaista vyötä tai että Salzburgissa syödään sachertorttuja. Miksi useat visiot globaaleista tietoverkoista ja kosmisesta tietoisuudesta tuntuvat niin perin juurin amerikkalaisilta? Osaksi siksi, että ekstrapolaatio on aina suhteessa johonkin tunnettuun, ts. amerikkalainen kirjoittaja on väistämättä kiinni omassa kulttuurissaan (kuten tämän kirjoittaja omassaan). Odottaisi, että Semiotext(e):n postmoderni fragmentaarisuus tarjoaisi parempia edellytyksiä kulttuurisista rajoista irrottautumiseen, mutta en ole varma siitäkään. Gibsonin Neuromancer (1984) viitoittakoon tietä tämän ongelman ratkaisemisessa:

"Sataman yläpuolella kaartuva taivas oli tyhjälle kanavalle käännetyn television värinen".

Matti Savolainen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute