Sankarin tuhannet kasvot

(Aikakoneesta 3/1990)

Joseph Campbell: Sankarin tuhannet kasvot
(The Hero with a Thousand Faces, 1949),
Otava, 1990, sidottu, ISBN 951-1-10789-5, 386 s.
Suom. Hannes Virrankoski, päällys Kauko Allén.

Tämä on kirjaesittely, ei missään nimessä arvostelu. Kuinkapa nyt rohkenisinkaan käydä arvostelemaan koko myyttitutkimuksen keskeisintä teorianmuodostajaa tai hänen pääteostaan, josta taannoin tulin tuntemaan tämän tutkimusalan.

Ellei myyttitutkimus sinänsä kuulosta teistä kovin värisyttävältä, kerrottakoon, että tämä teos, The Hero with a Thousand Faces, on yksi tämän päivän science fictionin suuria takapiruja, jonka ovat tunnustaneet mallikseen mm. sellaiset kaverit kuin George Lucas, Philip José Farmer ja Roger Zelazny.

Joseph Campbell on kerännyt teokseensa valtavan aineiston myyttisiä kertomuksia kaikkialta maapallolta, ja on löytänyt niille yhteisistä tapahtumista monomyytiksi nimittämänsä peruskertomuksen, jota hän Freudin ja Jungin oppeihin tukeutuen tulkitsee ihmiselämän yhteisten, merkityksekkäiden kokemusten kuvajaisena. Tästä kokemuksen yhteisyydestä johtuu, että myyttinen peruskertomus on puhutellut ihmisiä yhtä hyvin silloin, kun Jason lähti matkaan noutamaan Kultaista Taljaa, kuin silloin kun Luke Skywalker kävi kamppailuun Imperiumia vastaan.

Pelkistetyimmillään monomyytti ilmenee ihmisen elämänvaiheisiin liittyvissä siirtymäriiteissä, joissa henkilö ensin irrottautuu ja lähtee vanhasta yhteisöllisestä asemastaan, on varsinaisen initiaatiokoetuksen aikana konkreettisemmin tai symbolisemmin yhteisönsä ulkopuolella, johon sitten koetuksesta menestyksekkäästi suoriuduttuaan palaa uuteen statukseensa.

Campbell kuitenkin on valtavan taruaineistonsa perusteella eritellyt kolmiosaisesta perustarinasta 17-osaisen sankarimatkakaavan, jonka pohjalta selittää tämän yleismaailmallisen, yleisinhimillisen tapahtumasarjan henkistä merkitystä. Koska matka on tämän kokemuksen peruskuvio, on sillä tämän päivän kirjallisuuden kentässä erityisen paljon sanottavaa juuri tieteis- ja fantasiakirjallisuudelle, joissa matka on monin verroin yleisempi teema kuin nykyisessä mainstream-kirjallisuudessa.

Teoksen toinen osa, "Kosmogoninen kehä", puolestaan käsittelee eri kansojen käsityksiä maailman synnystä ja järjestyksestä, sekä sankarin asemasta siinä. Poleemisessa loppuluvussa Campbell toteaa että tämän päivän luonnontieteiden rationaalistamassa maailmassa, omia pyrkimyksiään ajavien maailman uskontojen keskellä, perityt uskonnollis-myyttiset kaavat hajoavat. Mitä sielunkuvia uusi aika tuottaakin, niinkuin se väistämättä tekee, ne eivät enää ole ihmiskunnan yhteistä omaisuutta. Campbellin spekulaatiot nykypäivän sankarin matkan suunnasta ovat nyt vihdoin suomeksi ilmestyessään jo neljän vuosikymmenen ikäisiä, eivät enää ennenkuulumattomia. Yhtä kaikki, suurkiitos Otavalle tämän merkittävän teoksen tuomisesta suomalaisen lukijakunnan ulottuville.

Leena Peltonen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute