|
Metsän henget(Aikakoneesta 3/1990)Takaisin arvosteluhakemistoon Robert Holdstock: Metsän henget (Lavondyss, 1988), Tunnetaan tapauksia, joissa kirja on loppunut niin värähdyttävästi, että tieto jatko-osasta tuntuu pilaavan siitä jotakin. Robert Holdstockin Alkumetsä (Mythago Wood, 1984) oli yksi näistä. Metsän henget, simppeli mutta meidän kuittuuritaustaamme vasten ehkä kuitenkin puolusteltava nimi teokselle Lavondyss (Lyonesse/Avalon yms.) ei kuitenkaan ole jatko-osa sillä tavalla kuin jo ehti pelätä. Se on toinen matka saman mythago-metsän edelleen sangen oudoille seuduille, joilta löytyy etäisiä muistoja edellisen kirjan henkilöistä ja tapahtumista, ja toden totta, yksi yhteinen henkilökin. Siinä missä Alkumetsä vielä pyrki tarjoilemaan jonkinlaista rationaalista taustaa tälle seudulle, jossa yhteisen (brittiläisen) piilotajunnan alkukuvat saavat fyysisen hahmon, Metsän Henget vetoaa ymmärryksen muihin osiin kuin järkeen. Holdstock vyöryttää eteenpäin hyvin aistivoimaista, voimakkaan impressiivistä kuvakerrontaa, joka etenee vuolaana ja kantaa lukijan mukanaan, mutta tarjoaa hyvin vähän kiintopisteitä analyyttiselle tulkinnalle (kuten itse metsäkin). Välillä tuntuu, että kirjailija itsekin on eksynyt ja joutunut metsänpeittoon, mutta loppuaan lähestyessään tämä lehtevä kaleidoskooppi alkaa taas muodostaa ymmärrettävää kuviota, joskaan ei välttämättä mitään "näinhän se olikin" -ratkaisua. Älkää kauhistuko edelläsanotusta. Kirja ei ole mitään sekoilua. Siinä on oma logiikkansa, perin erilainen kuin vulkanuslainen tai klassinen logiikka, sellainen jolle jokin sanoiksipukematon oman sielun syövereissä nyökkää tunnistaen. Kokeilkaa ihmeessä. Tämä on tavallaan monin verroin vahvempi kirja kuin edeltäjänsä, sillä tämä toimii todella kuvaamansa metsän ehdoilla. Pieni väli-ihmettely: nykyajan ihmiset metsään astuessaan tuottavat siellä omia kuviaan, vaikutuksen, joka käy heidän edellään. Miksi nämä heidänkin myyttiset kuvansa ovat niin kovin ikiaikaisia, esihistorian, roomalaisajan, korkeintaan keskiajan kuvia? Miksi metsässä ei henkilöidy ns. aikamme myyttejä? Tai ehkä sittenkin. Ne jotka lukivat Tähtivaeltajassa kolme vuotta sitten (Tähtivaeltaja 3/1987) ilmestyneen raportin Brightonin maailmanconista, kenties muistavat Johannan ja allekirjoittaneen paljon kerskutun kohtaamisen Mr. Holdstockin kanssa. Ja kuinka ollakaan, Metsän hengissä esiintyy entiteetti nimeltä SINISALO. Kuka tai mikä, lukekaa itse, mutta näin on kelpo Johannamme painanut lähtemättömän jälkensä vuosisatamme tieteiskirjallisuuden lehdille. Leena Peltonen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
