Sade

(Aikakoneesta 2/1990)

Tytti Seessalo: Sade,
Art House, 1989, sidottu, ISBN 951-884-015-6, 474 s.
Päällys Eero Heikkinen.

Me science fictionin harrastajat olemme siinä mielessä omituista väkeä, että meille on hyvin tärkeää luokitella joku teos joko science fictioniksi tai sitten ei. Olemme niin tykästyneitä lempigenreemme ja taistelemme niin innolla sen olemassaolon oikeutuksen puolesta, että välillä pyrimme niputtamaan science fictioniksi sellaisiakin teoksia, jotka vain hyvin marginaalisesti täyttävät scienee fictionille tavallisesti asetetut kriteerit.

Siksi onkin aina yhtä hämmästyttävää törmätä kirjaan - olletikin kun se sattuu olemaan uusi kotimainen romaani - joka täyttää nämä kriteerit paremmin kuin uskaltaisi edes odottaa. Erityisesti huomiota kiinnittää se, että kustantaja on huolella välttänyt käyttämästä kirjan takakannessa tähän rakkaaseen genreemme viittavia vihjeellisiä taikasanoja - tiedättehän te, "huikea tulevaisuusvisio", "futuristisiin näkyihin ulottuva", "kuva ajasta, joka voisi olla totta jo tänään" ym. ym., puhumattakaan että olisi liittänyt siihen sanat science fiction.

Kuitenkin, Tytti Seessalon romaani Sade on nimenomaan scienee fictionia. Ainakin siihen täydelleen pätevät seuraavat määreet:

Kirja on tulevaisuudenkuvaus.
2. Kirja kertoo siitä todellisuudesta, jota voisimme elää, mikäli tietyt tämän päivän trendit jatkuisivat.
3. Kirja pyrkii heijastamaan yhteiskunnan kriisitilaa projisoimalla ongelmanasetteluja tulevaisuuteen.
4. Kirja pyrkii jäsentämään tulevaisuudenkuvaansa käyttämällä yksittäisten keskushenkilöiden kokemusta suodattimena.
5. Kirja pyrkii ottamaan kantaa aikamme ilmiöihin ja kritisoimaan niitä.

Sade on sivumäärältään suuri, mutta se on präntätty isoilla kirjasimilla tukevalle paperille kuin pahin akkainromaani, ja siksi se ei ole sisällöltään mikään tiiliskivi, ei sanamäärältään eikä sen painavuudelta. Mutta kuitenkin se on ensimmäinen lukemani kotimainen fiktio, joka pyrkii edes joissakin mitoissa näkemään oman hyvinvointimme kauhistuttavuuden, oman kulutuksemme kohtuuttomuuden - ja sen itsestäänselvyyden, jolla me näihin suhtaudumme.

Sade on kirja myrkyttymisestä: luonnon, yhteiskunnan, ihmismielen. Se kertoo pitkään ja hartaasti kahden naishahmon rinnakkaisesta kehityksestä, taustoista, vaikuttimista ikäänkuin meidän arkimiljöössämme; mutta samalla se tekee myös kirurgisen laskelmoituja viiltoja elämämme kulisseihin. Kuin itsestäänselvyytenä kerrotaan saastuneista, eristetyistä vyöhykkeistä, joita ihmisrauniot asuttavat.

Jokaiselle science fictionin perinteisiin - vauhdikkuuteen, tapahtumakeskeisyyteen, henkilöiden luonnosmaisuuteen - tottuneelle Sade lienee kahdelta koimannekseltaan lähinnä luonnehdittavissa sanalla ikävystyttävä. Vaikka naispäähenkilöiden rinnasteiset historiat, heidän selviytyjä/kärsijä-rooliensa ja ihmissuhteidensa monisanainen pohdinta voivat omalla tavallaan olla ansiokkaita, on kuitenkin se jäljelle jäävä kolmannes tanakinta tavaraa.

Nimetön katastrofi jäsemtää uudelleen henkilöidensä elämän; ekofasismi rusentaa yhteiskunnan alleen; yhteisen hyvän nimissä tehdään järjettömiä väkivallantekoja; ja kaiken yllä lankeaa loputon, loputon sade.

Sade on parhailta osiltaan viiltävä, puhutteleva, hurja kirja; se on Salaman Amos ja saarelaiset -teoksen hengenheimolainen, mutta sekä rehevämpi että karkeasti kliinisempi. Sade näkee monessa kohdassa ilkeän, kiusallisen selkeästi asiat, joista mielellään vaietaan.

Sillä niinkuin William Gibson hiljan Face-lehden haastattelussa sanoi: "Se joka luulee science fictionin käsittelevän tulevaisuutta, on naiivi."

Johanna Sinisalo


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute