Aikakone-logo


SCIENCE FICTION &
FANTASIA

Aloitussivu

Aikakone FAQ

Sisältö

Mitä uutta Aikakoneessa

Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa

Uudet kirjat

Kirja-arvostelut

Kolahtaneita kirjoja

DVD-elokuvat

Uutisia

Aikagalleria

Kuukauden kuva

Aikakoneen linkit

Aikakoneen arkisto

Kaikkiruokaisen päiväkirja

Lukijoiden äänet

Palaute

Kapteeni Kuolio

Aikakartta

Odysseia 2061

Odysseia 2061

(Aikakoneesta 4/1988)


Takaisin arvosteluhakemistoon

Arthur C. Clarke: Odysseia 2061
(2061: Odyssey Three, 1988)
Kirjayhtymä, 1988, sidottu, ISBN 951-26-3213-6, 240 s.
suom. Matti Kannosto, päällys Herbie Kastemaa


Arthur C. Clarke jatkaa Avaruusseikkailu 2001 -sarjaansa nyt vuodessa 2061, joten teoskin on sopinut nimittää Odysseia 2061:ksi.

Takakannen mainoksen mukaan kirjassa seikkailevat jo aiemmista osista tuttu Heywood Floyd ja HAL-tietokone, joista jälkimmäinen ei tosin esiinny kuin muutamalla sivulla. No, mainos on mainosta, ei Floydinkaan toimia oikein voi seikkailuksi kuvata.

Avaruusmatkailu on kehittynyt huimasti sitten aikaisempien osien. Nyt matkanteko tuntuu sujuvan niin vaivattomasti, etteivät aurinkokunnan suunnattomat etäisyydet tunnu miltään. Kirjassa siirtyminen planeettasysteemistä toiseen onkin itsestään selvää, kuten se tietysti noina aikoina saattaa ollakin.

Tutkimusaluksen haaksirikkoakaan Europalle, jota edellisen osan lopussa jäivät varoittavasti hallitsemaan muukalaiset, ei tuo kirjaan minkäänlaisia jännitteitä. Mitään varsinaisesti uutta ei kirjassa ole, minkäänlaisia nousevia jännitteitä ei teoksessa ole. Kirjailija luo odotuksia, muttei sitten toteuta niitä oikein millään tavalla. Kirjan loppu, jotka Clarkella ovat usein olleet antikliimakseja, on nyt varsin pahanlaatuinen sellainen.

On vaikea uskoa, että tämän kirjan on kirjoittanut mies, joka laati ensimmäisen Avaruusseikkailun. Tämä on tavallisen kirjoittajan tavallinen tarina, vaikka eihän Clarke koskaan ole mikään kirjallinen nero ollutkaan. Lukeehan tämän Matti Kannoston tavanomaisella taidollaan hyvin suomentaman kirjan ihan mielellään kerran. Kun kirjassa kuitenkaan ei ole eläviä henkilöitä eikä sellaisia visioita, joita Clarke useimmiten on onnistunut tekstiinsä sijoittamaan, on pakko havaita vanhan mestarin puhdin kadonneen melkein jäljettömiin. Toivottavasti kustantajakin sen nyt vihdoin huomaa ja panostaa uusiin, lupaaviin kykyihin.

Veikko Rekunen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin Aikakoneen arkistoon


Takaisin sivun alkuun