Aikakone-logo


SCIENCE FICTION &
FANTASIA

Aloitussivu

Aikakone FAQ

Sisältö

Mitä uutta Aikakoneessa

Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa

Uudet kirjat

Kirja-arvostelut

Kolahtaneita kirjoja

DVD-elokuvat

Uutisia

Aikagalleria

Kuukauden kuva

Aikakoneen linkit

Aikakoneen arkisto

Kaikkiruokaisen päiväkirja

Lukijoiden äänet

Palaute

Kapteeni Kuolio

Aikakartta

Aisoposta toisin keinoin

Eläinroolipelit


Vesa Lehtinen



Eläinten symboliarvo tarinoissa on ymmärretty primitiivisimmissäkin yhteisöissä. Ja koska roolipelit ovat periaatteessa improvisoitua tarinankerrontaa - puhumattakaan siitä että roolipelejä on kohta julkaistu aiheesta jos aiheesta ad nauseum - löytää elukkaviihde tiensä tällekin sektorille.

Satunnaisia eläinroolipelejä - englanninkielisiä - olen löytänyt kolme kappaletta. Tietenkin näissä peleissä eläimillä on se Kaislikossa Suhisee ja Ruohometsän Kansa -ominaisuus että ne pystyvät inhimilliseen kanssakäymiseen. Eihän olisikaan mitään järkeä eläytyä ruohoa massuttavaan lisääntymiskoneeseen ...

Mainitsen tässä vain pelejä joissa eläimen luonnolla tai muilla ominaisuuksilla on jotain konkreettista merkitystä. Esim. komediapeleissä kuten Toon kyllä vilisee eläinhahmoja mutta ne ovat lähinnä karrikoituja ihmisiä Ankkalinnan tyyliin.


Pupujussit lystikkäät

Ikivanha, suureksi osaksi Ruohometsän Kansaan perustunut roolipeli Bunnies and Burrows - jonka ensimmäinen editio ilmestyi FGUn toimesta jo 1976 - herätettiin uudelleen eloon Steve Jackson Games-firman universaalijärjestelmän lähdekirjana GURPS Bunnies & Burrows. Sen tarkoitus juuri on pelata näitä älyllisiä ja viestintäkykyisiä eläimiä.

Kirja tietenkin sisältää GURPSin ("Generic Universal Role-Playing System") sääntöjen sovelluksia mukaanlukien kanien aseettoman taistelun (kytkentä lähdekirjaan GURPS Martial Arts) ja telepatian ja muut yliaistilliset kyvyt (kts. GURPS Psionics). Muiden GURPSin maailmakirjojen tavoin siinä on pitkä listaus kuinka tämän pistepohjaisen hahmonrakennusjärjestelmän Etuja ja Haittoja voi käyttää juuri jänishahmojen luomiseen.

Näillä kaniineilla on yksinvaltias yhteiskuntajärjestelmä jonka kuningasta kylläkin dominoi kuningatar. Yksittäinen kaniini voi oppia yrttimestariksi ja tarinankertojaksi. Tai vaikka yrittää ymmärtää mekaniikkaa. Teknillinen taso ei tosin päätä huimaa; ruohoreput ovat kaniiniteknologian huippu ja vain hyvin älykkäät yksilöt tajuavat sellaisia outoja asioita kuin vivun periaatteen. Eikä kukaan osaa laskea nelosta pitemmälle.

Ei silti että se tähän loppuisi. Mystisempiin ominaisuuksiin kuuluu mm. empaattinen parantaminen ja ajatusten lähettäminen. Puhumattakaan kaniinien aseettomasta taistelusysteemistä nimeltä Bun Fu!

Maailmaa tietenkin tarkastellaan kaniinin näkökulmasta - vihollisia ovat ne jotka metsästävät kaniineja ja muut ovat neutraalilla kannalla. Ihmisten käyttäytyminen on kaniineille vieläkin oudompaa kuin muurahaisten. Eiväthän kaikki edes järjestelmällisesti metsästä kaniineja - ketusta voi aina päätellä että sitä kannattaa juosta karkuun.

Käsittämättömiä kaksijalkaisia hirviöitä!

Muuta tietoa löytyy vaikkapa kaniinien tavoista, biologiasta ja niin edelleen eli informaatiota riittää pitemmänkin kampanjan pohjaksi - jos jaksaa tehdä suuren osan skenaarioista itse. Harmi sinänsä että kirja keskittyy lähinnä jäniksiin. No, Holgerssonin hanhiparvea ei ehkä pelattaisikaan yhtä innokkaasti.


Loikkijoita kuorissaan

Palladium Booksin Teenage Mutant Ninja Turtles harppaa supersankaripelien puolelle. Perustuen samannimiseen sarjakuvaan - josta on liikkeellä lällyllällyn piirrossarja - sen seikkailut ovat lähinnä pelastustehtäviä ja ihmisten pelastamista supereläinkonnien kynsistä.

Hahmon luominen aloitetaan eläimestä; Mitä epäinhimillisempi eläin, sitä enemmän on pisteitä joilla hahmoa inhimillistetään. Tämäntapaisissa peleissä niin kovin rakkaita tuliaseita ei oikein voi käsitellä jos on härkä eikä ole tarttumakäsiä. Ja jos hepusta tulee aivan ihmisen näköinen, ei sillä ole enää tappelemiseen tarvittavia sarvia ja hampaita.

Juu, ei tässä pelkästään teinimutanttikilpikonnia pelata. Muitakin elukoita riittää norsuista hiiriin ja taustoja villinä eläneistä sotilaskoulutuksen saaneisiin (esimerkkinä kommandokoulutuksen saanut ja laseraseilla varustautunut ahma). Lisäosissa on tietysti lisää elukoita ja tavanomaista roolipeliteollisuuden politiikkaa noudattaen voi tietysti myös ostaa saman julkaisijan varsinaisen supersankaripelin Heroes Unlimited...

Kun TMNT:n hahmot ovat lähinnä salaisia seikkailijoita ihmisten maailmassa, pelin muunnosversio After the bomb siirtää ihmiset yhdeksi älylliseksi lajiksi älykkäiden eläinlajien joukkoon ydinsodan jälkeen. Kaikki eläinlajit saavat ydinsäteilystä lisää älliä, tarttumaraajoja ja aggressiivisuutta.

Valitettavasti Erick Wujick ei voinut mitään Palladiumin aneemiselle sääntösysteemille jos sitä nyt voi edes sellaiseksi sanoa; räiskimissääntöjen lisänä on vain lista kykyjä ja niiden poikkeustapauksia. Muuten mielenkiintoisen idean pilaa lopullisesti se, että pelin skenuilla on se tavallinen Palladiumin piirre; niissä ei voi tehdä muuta kuin tapella. TMNT matkii supersankariskenuja ja After the Bomb tavallista Mad Max-meininkiä. Se pelastettava neiti nyt vain sattuu olemaan aavikkorotta nimeltä Concuela mutta onko siinä mitään eroa ...


Avaruusseikkailu ihmiseläimille

Chessex onneksi julkaisi oman painoksensa - toisen - tämän kolmikon parhaasta eläinroolipelistä Albedo. Pelin taustana on samanniminen sarjakuva kaukaisesta tulevaisuudesta jossa elää useita älyllisiä nisäkäs-, pussieläin- ja lintulajeja ihmisten kadottua jonnekin. Viisisataavuotinen eläinkulttuuri on ehtinyt levitä useille planeetoille haarautuen kahdeksi isommaksi yhteenliittymäksi ja useaksi yhteiskuntajärjestelmäksi.

Lajienvälistä suvaitsevaisuutta edustaa Confed - Interstellar Conferederacy - jossa lajilla ei ole juuri väliä. Sen planeetoilla ei ole yhtenäistä kulttuuria eikä edes samaa valtiomuotoa - hallitukset vaihtelevat vanhimpien siirtokuntien hyvinvointiyhteiskunnista rajaplaneettojen markkinavoimavaltioihin. Toinen on ILR - Independent Lepine Republic -, autokratia jossa jänikset ovat päällepäsmäreinä. Viimeisin sota on käyty näiden kahden liittoutuman välillä.

Albedo edustaa roolipelien toista - parempaa - ääripäätä. Eläinlajin lisäksi pelihahmolle valitaan ryhmäuskollisuudet ja henkilökohtaiset siteet ja ihmissuhteet. Pelin tekijät varoittavat hyväksymästä söpöjä pieniä sammakoita tai muuta Pupukuusikko-kamaa; Albedon idea on hahmojen keskinäinen kanssakäyminen. Vaikka eläin-ihmisten luoja nyt ei saanutkaan aikaan omaa kuvaansa, jostainhan se aivojen malli oli otettava.

Mielenkiintoisia piirteitä on sekin, että nämä eläimet eivät ole mitään ihmiskopioita; kavioeläimillä on vain pari sormea joten avaruusaluksen hevoskapteeni tarvitsee väkeä pelkiksi käsiksi. Linnut eivät myöskään voi tarttua millään muulla kuin jaloillaan ja käyttävät korkeintaan arvomerkkejä; ankoilla ei ole edes paitaa - housuista puhumattakaan. Joidenkin lajien naarailla on kontrolloidut raskaaksitulojat eikä ole kovin epätavallista että pussiorava-äiti tulee töihin avaruusasemalle jälkeläinen pussissaan.

Amerikoissa Albedo - lehti tai roolipeli - ei ole mikään suuren yleisön suosikki; syynä tuskin on että pelin tekijä on australialainen. Silti se on poikinut oman fanijulkaisun nimeltä 'Refractions' jonka lehdillä keskustellaan tämän eläinyhteiskunnan taiteesta, kulttuurista ja sen ilmenemismuodoista; Olipa eräässä numerossa mukana erään musiikinopiskelijan tekevä näyte tämän maailman musiikista!

Sarjakuvaa - tai yleensä mitään Albedoon viittaavaa - saa Suomesta valitettavan nihkeästi - Kukunor saa Antarticin julkaisuja muutenkin nihkeästi ja Albedoa ei ollenkaan; Fennicasta löytyi joskus pari numeroa. Verta ei ilmeisesti roisku tarpeeksi...


Ne muukalaiset...

Roolipelissä pitäisi pelata jotain muuta kuin itseään - joskin usein päätyy eläytymään johonkin hyvin paljon itseään muistuttavaan. Mutta eläinhahmon pelaaminen on jossain avaruusmuukalaisten ja ihmisolenton pelaamisen välimailla - useimmilla ihmisillä on jonkinlainen käsitys millainen on kaniini tai kilpikonna eikä lähdekirjaksi tarvitse hankkia mitään eläintieteen kirjaa kummempaa.


Takaisin Aikakoneen arkistoon


Takaisin sivun alkuun