Aisoposta toisin keinoin
Eläinroolipelit
Vesa Lehtinen
Eläinten symboliarvo tarinoissa on ymmärretty
primitiivisimmissäkin yhteisöissä. Ja koska
roolipelit ovat periaatteessa improvisoitua tarinankerrontaa -
puhumattakaan siitä että roolipelejä on kohta
julkaistu aiheesta jos aiheesta ad nauseum -
löytää elukkaviihde tiensä tällekin
sektorille.
Satunnaisia eläinroolipelejä - englanninkielisiä
- olen löytänyt kolme kappaletta. Tietenkin
näissä peleissä eläimillä on se
Kaislikossa Suhisee ja Ruohometsän Kansa -ominaisuus
että ne pystyvät inhimilliseen kanssakäymiseen.
Eihän olisikaan mitään järkeä
eläytyä ruohoa massuttavaan
lisääntymiskoneeseen ...
Mainitsen tässä vain pelejä joissa eläimen
luonnolla tai muilla ominaisuuksilla on jotain konkreettista
merkitystä. Esim. komediapeleissä kuten Toon
kyllä vilisee eläinhahmoja mutta ne ovat
lähinnä karrikoituja ihmisiä Ankkalinnan tyyliin.
Pupujussit lystikkäät
Ikivanha, suureksi osaksi Ruohometsän Kansaan perustunut
roolipeli Bunnies and Burrows - jonka ensimmäinen editio
ilmestyi FGUn toimesta jo 1976 - herätettiin uudelleen
eloon Steve Jackson Games-firman
universaalijärjestelmän lähdekirjana GURPS
Bunnies & Burrows. Sen tarkoitus juuri on pelata näitä
älyllisiä ja viestintäkykyisiä
eläimiä.
Kirja tietenkin sisältää GURPSin ("Generic
Universal Role-Playing System") sääntöjen
sovelluksia mukaanlukien kanien aseettoman taistelun
(kytkentä lähdekirjaan GURPS Martial Arts) ja
telepatian ja muut yliaistilliset kyvyt (kts. GURPS Psionics).
Muiden GURPSin maailmakirjojen tavoin siinä on pitkä
listaus kuinka tämän pistepohjaisen
hahmonrakennusjärjestelmän Etuja ja Haittoja voi
käyttää juuri jänishahmojen luomiseen.
Näillä kaniineilla on yksinvaltias
yhteiskuntajärjestelmä jonka kuningasta kylläkin
dominoi kuningatar. Yksittäinen kaniini voi oppia
yrttimestariksi ja tarinankertojaksi. Tai vaikka
yrittää ymmärtää mekaniikkaa.
Teknillinen taso ei tosin päätä huimaa;
ruohoreput ovat kaniiniteknologian huippu ja vain hyvin
älykkäät yksilöt tajuavat sellaisia outoja
asioita kuin vivun periaatteen. Eikä kukaan osaa laskea
nelosta pitemmälle.
Ei silti että se tähän loppuisi. Mystisempiin
ominaisuuksiin kuuluu mm. empaattinen parantaminen ja ajatusten
lähettäminen. Puhumattakaan kaniinien aseettomasta
taistelusysteemistä nimeltä Bun Fu!
Maailmaa tietenkin tarkastellaan kaniinin näkökulmasta
- vihollisia ovat ne jotka metsästävät kaniineja
ja muut ovat neutraalilla kannalla. Ihmisten
käyttäytyminen on kaniineille vieläkin oudompaa
kuin muurahaisten. Eiväthän kaikki edes
järjestelmällisesti metsästä kaniineja -
ketusta voi aina päätellä että sitä
kannattaa juosta karkuun.
Käsittämättömiä kaksijalkaisia
hirviöitä!
Muuta tietoa löytyy vaikkapa kaniinien tavoista,
biologiasta ja niin edelleen eli informaatiota riittää
pitemmänkin kampanjan pohjaksi - jos jaksaa tehdä
suuren osan skenaarioista itse. Harmi sinänsä
että kirja keskittyy lähinnä jäniksiin. No,
Holgerssonin hanhiparvea ei ehkä pelattaisikaan yhtä
innokkaasti.
Loikkijoita kuorissaan
Palladium Booksin Teenage Mutant Ninja Turtles harppaa
supersankaripelien puolelle. Perustuen samannimiseen sarjakuvaan
- josta on liikkeellä lällyllällyn piirrossarja -
sen seikkailut ovat lähinnä pelastustehtäviä
ja ihmisten pelastamista supereläinkonnien kynsistä.
Hahmon luominen aloitetaan eläimestä; Mitä
epäinhimillisempi eläin, sitä enemmän on
pisteitä joilla hahmoa inhimillistetään.
Tämäntapaisissa peleissä niin kovin rakkaita
tuliaseita ei oikein voi käsitellä jos on
härkä eikä ole tarttumakäsiä. Ja jos
hepusta tulee aivan ihmisen näköinen, ei sillä
ole enää tappelemiseen tarvittavia sarvia ja hampaita.
Juu, ei tässä pelkästään
teinimutanttikilpikonnia pelata. Muitakin elukoita
riittää norsuista hiiriin ja taustoja villinä
eläneistä sotilaskoulutuksen saaneisiin
(esimerkkinä kommandokoulutuksen saanut ja laseraseilla
varustautunut ahma). Lisäosissa on tietysti lisää
elukoita ja tavanomaista roolipeliteollisuuden politiikkaa
noudattaen voi tietysti myös ostaa saman julkaisijan
varsinaisen supersankaripelin Heroes Unlimited...
Kun TMNT:n hahmot ovat lähinnä salaisia seikkailijoita
ihmisten maailmassa, pelin muunnosversio After the bomb
siirtää ihmiset yhdeksi älylliseksi lajiksi
älykkäiden eläinlajien joukkoon ydinsodan
jälkeen. Kaikki eläinlajit saavat
ydinsäteilystä lisää älliä,
tarttumaraajoja ja aggressiivisuutta.
Valitettavasti Erick Wujick ei voinut mitään
Palladiumin aneemiselle sääntösysteemille jos
sitä nyt voi edes sellaiseksi sanoa;
räiskimissääntöjen lisänä on vain
lista kykyjä ja niiden poikkeustapauksia. Muuten
mielenkiintoisen idean pilaa lopullisesti se, että pelin
skenuilla on se tavallinen Palladiumin piirre; niissä ei
voi tehdä muuta kuin tapella. TMNT matkii
supersankariskenuja ja After the Bomb tavallista Mad
Max-meininkiä. Se pelastettava neiti nyt vain sattuu
olemaan aavikkorotta nimeltä Concuela mutta onko siinä
mitään eroa ...
Avaruusseikkailu ihmiseläimille
Chessex onneksi julkaisi oman painoksensa - toisen -
tämän kolmikon parhaasta eläinroolipelistä
Albedo. Pelin taustana on samanniminen sarjakuva kaukaisesta
tulevaisuudesta jossa elää useita älyllisiä
nisäkäs-, pussieläin- ja lintulajeja ihmisten
kadottua jonnekin. Viisisataavuotinen eläinkulttuuri on
ehtinyt levitä useille planeetoille haarautuen kahdeksi
isommaksi yhteenliittymäksi ja useaksi
yhteiskuntajärjestelmäksi.
Lajienvälistä suvaitsevaisuutta edustaa Confed -
Interstellar Conferederacy - jossa lajilla ei ole juuri
väliä. Sen planeetoilla ei ole yhtenäistä
kulttuuria eikä edes samaa valtiomuotoa - hallitukset
vaihtelevat vanhimpien siirtokuntien hyvinvointiyhteiskunnista
rajaplaneettojen markkinavoimavaltioihin. Toinen on ILR -
Independent Lepine Republic -, autokratia jossa jänikset
ovat päällepäsmäreinä. Viimeisin sota
on käyty näiden kahden liittoutuman välillä.
Albedo edustaa roolipelien toista - parempaa -
ääripäätä. Eläinlajin lisäksi
pelihahmolle valitaan ryhmäuskollisuudet ja
henkilökohtaiset siteet ja ihmissuhteet. Pelin tekijät
varoittavat hyväksymästä söpöjä
pieniä sammakoita tai muuta Pupukuusikko-kamaa; Albedon
idea on hahmojen keskinäinen kanssakäyminen. Vaikka
eläin-ihmisten luoja nyt ei saanutkaan aikaan omaa
kuvaansa, jostainhan se aivojen malli oli otettava.
Mielenkiintoisia piirteitä on sekin, että
nämä eläimet eivät ole mitään
ihmiskopioita; kavioeläimillä on vain pari sormea
joten avaruusaluksen hevoskapteeni tarvitsee väkeä
pelkiksi käsiksi. Linnut eivät myöskään
voi tarttua millään muulla kuin jaloillaan ja
käyttävät korkeintaan arvomerkkejä; ankoilla
ei ole edes paitaa - housuista puhumattakaan. Joidenkin lajien
naarailla on kontrolloidut raskaaksitulojat eikä ole kovin
epätavallista että pussiorava-äiti tulee
töihin avaruusasemalle jälkeläinen pussissaan.
Amerikoissa Albedo - lehti tai roolipeli - ei ole
mikään suuren yleisön suosikki; syynä tuskin
on että pelin tekijä on australialainen. Silti se on
poikinut oman fanijulkaisun nimeltä 'Refractions' jonka
lehdillä keskustellaan tämän
eläinyhteiskunnan taiteesta, kulttuurista ja sen
ilmenemismuodoista; Olipa eräässä numerossa
mukana erään musiikinopiskelijan tekevä
näyte tämän maailman musiikista!
Sarjakuvaa - tai yleensä mitään Albedoon
viittaavaa - saa Suomesta valitettavan nihkeästi - Kukunor
saa Antarticin julkaisuja muutenkin nihkeästi ja Albedoa ei
ollenkaan; Fennicasta löytyi joskus pari numeroa. Verta ei
ilmeisesti roisku tarpeeksi...
Ne muukalaiset...
Roolipelissä pitäisi pelata jotain muuta kuin
itseään - joskin usein päätyy
eläytymään johonkin hyvin paljon
itseään muistuttavaan. Mutta eläinhahmon
pelaaminen on jossain avaruusmuukalaisten ja ihmisolenton
pelaamisen välimailla - useimmilla ihmisillä on
jonkinlainen käsitys millainen on kaniini tai kilpikonna
eikä lähdekirjaksi tarvitse hankkia mitään
eläintieteen kirjaa kummempaa.
Takaisin Aikakoneen arkistoon
Takaisin sivun alkuun
|