|
Viimeinen Hieroglyfi(Aikakoneesta 3/1995)Takaisin arvosteluhakemistoon Clark Ashton Smith: Viimeinen Hieroglyfi, Tässä on kokoelma, jonka olisin halunnut itse toimittaa, sillä Clark Ashton Smith, jota Brian Aldiss aikanaan luonnehti lukukelvottomaksi, on aina ollut suuria fantasiasuosikkejani. Hyvä silti näinkin, sillä Sadelehdon novellivalinnat ovat ensiluokkaisia ja käännöskin menettelee, joskin useasti tuntui, että suomentajat eivät aina ole tunteneet oloaan ihan varmaksi Smithin varovaisestikin sanoen värikkäiden sanaryöpytysten keskellä. Kokoelman viidestätoista novellista en osaa enkä halua nimetä mitään ehdottomia suosikkeja sillä luin tämän teoksen pitkän ajan kuluessa ja muutama novelli kerrallaan mikä ei ollut omiaan antamaan todellista yleiskuvaa teksteistä. Tällainen lukutapa on tosiasiassa paras käyttöohje, minkä Viimeiselle hieroglyfille voin antaa, sillä nämä ovat juttuja jotka jäävät kummittelemaan mielessä eikä tällaisessa tilanteessa yliannostus varmaankaan ole hyväksi. En oikein osaa sanoa mihin Smithiä parhaiten voisi verrata. Hänessä on jotain Lordi Dunsanysta, jotain William Hope Hodgsonista, jotain Lovecraftista ja Howardista, muuta viime kädessä hän on aina oma miehensä, yksinäinen vaeltaja vierailla aikakausilla ja oudoissa ulottuvaisuuksissa. Hänen tapaansa kirjoittaa on moni yrittänyt jäljitellä mutta harva on siinä onnistunut, omasta mielestäni lähinnä Jack Vance ja Fritz Leiber. Kirjan takakannessa mainittua Ray Bradburya sen sijaan en oikein millään osaa nähdä Smithin innoittamana mutta ehkäpä kansitekstin kirjoittaja on lukenut jotain mitä minä en. Kiitoksia kirjasta Markku Sadelehdolle ja Markku Jalavalle. Juhani Hinkkanen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
