Aamunkoitto

(Aikakoneesta 2/1990)

Octavia E. Butler: Aamunkoitto (Dawn, 1987),
Kirjayhtymä, 1990, sidottu, ISBN 951-26-3343-4, 300 s.
Suom. Matti Kannosto, päällys Heikki Kalliomaa.

Musta nainen tieteiskirjailijana on ilahduttava poikkeus tällä miesten ja eritoten valkoisten miesten hallitsemalla alalla, Portissa 4/85 ilmestynyt Hugo-, Nebula ja Locus-palkinnot voittanut Butlerin novelli "Verenlapsi" (Bloodchild) oli hieno, erilainen tarina ihmisten ja muukalaisten suhteista. Aamunkoitto osoittautui kuitenkin lieväksi pettymykseksi, ehkä liian suurten ennakko-odotusten takia.

Ihmiskunta tuhoaa itsensä lähes kokonaan kolmannessa maailmansodassa, mutta paikalle saapuva taivaallinen ratsuväki pelastaa jäljelle jääneen kourallisen uutta huomista varten. Näin kliseisestä alkuasetelmasta on vaikea kehitellä mitään todella uutta, mutta Butler tekee kieltämättä parhaansa. Oankalit ovat utlitaristisia DNA-kauppiaita, jotka sieppaavat ihmiset alukseensa huomatessaan lupaavan geneettisen varaston olevan vaarassa tuhoutua. He alkavat vaihtaa lupaa kysymättä geenejään ihmisten kanssa tarkoituksenaan parantaa kummankin lajin perimää. Nämä kolmineuvoiset biotekniikan mestarit ovat kiehtovia luomuksia kaikessa mieltäkääntävässä vieraudessaan, eivät suinkaan pelkkiä ihmisenteelmiä joilla on vain lonkerot käsien sijasta.

Butler on lahjakas kirjailija ja kykenee luomaan eläviä, uskottavia henkilöhahmoja, mutta romaani jää monista mielenkiintoisista piirteistään huolimatta hieman tavanomaiseksi ihminen-kohtaa-muukalaiset-tarinaksi. Aineksia olisi ollut ihmisyyden olemuksen syvällisempäänkin pohdintaan, mutta tätä aihepiiriä ei juurikaan käsitellä. Juoni ei tunnu pääsevän kunnolla vauhtiin koko kirjan aikana. Aamunkoitto on Xenogenesis-trilogian avaus ja tuntuukin olevan lähinnä pohjustusta jatko-osille.

Suomennos on hyvää ammattilaistyötä. Heikki Kalliomaan kansikuva on sen sijaan paha rimanalitus, jollaista ei maineikkaalta taiteilijalta odottaisi. Jo sivulla 13 käy lukijalle kuin lukijalle ilmi, että päähenkilö on musta nainen. Kannessa komeilee kuitenkin luotaantyöntävän näköinen hirvitys, jolla on kaiken kukkuraksi punainen tukka ja siniset silmät.

Kirjayhtymä on tehnyt rohkean valinnan. Jatko-osien tasosta riippuu, tuleeko Xenogenesis-sarjasta suhteellisen tavanomaista hyllyntäytettä vai uuden sf-vuosikymmenen komea aloitus.

Tapani Ronni


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute