|
Käänteismaailma
Christopher Priest: Käänteismaailma
(Inverted World, 1974)
Jalava (Jalavan scifi-sarja no. 12), 1989,
ISBN 951-9201-93-9, 236 s.
Suom. Kari Nenonen
Päällys Jari Rasi
|
Toimivan ja kirjalle oikeutta tekevän esittelyn tekeminen on toisinaan hiton vaikeaa. Mikäli joku tollo kertoo "arvostelussaan" liikaa Käänteismaailman juonesta paljastaen kukaties sen lopullisen koukun, hän saisi - kuten sanonta maukkaasti asian ilmaisee - syödä päänsä, koska tällöin lukijoille ei ole jätetty enää mitään. Priest nimittäin operoi pienillä arvoituksilla ja parilla yllättävällä juonen mutkalla, ei upeilla tunnelmilla tai unohtumattomalla henkilökuvauksella. Miten siis esitellä viihdekirja puuttumatta seikkaperäisesti sen juoneen? Pitäisi kai pysytellä kirjan yleisissä teemoissa tai sanomassa, jos sellainen suinkin löytyy. Yritetään.
Ensin faktat. Takakannen mainostekstin mukaan "Käänteismaailma on kuvaus kaupungista, jonka on liikuttava koko ajan eteenpäin välttyäkseen tuhoutumasta. Asukkaat eivät tiedä, että kaupunki liikkuu ja tiukka kiltalaitos hallitsee kaupunkia. Vain kiltamiehet saavat käydä kaupungin ulkopuolella ja kun nuori kiltamies Helward Mann saa totuuden selville hänen koko elämänsä muuttuu." Tuo esittely herättää joukon kysymyksiä. Keitä kaupungissa asuu? Missä kaupunki on? Ketkä sen ovat rakentaneet? Miten kaupunki on vaarassa tuhoutua? Miksi sitä salataan? Minä en aio näihin vastata.
Keväällä pannasta vapautuneessa John Frankenheimerin elokuvassa Mantsurian kandidaatti ryhmä sotilaita aivopestään kolmessa päivässä omia aseveljiään tappamaan kykeneviksi ihmisroboteiksi. Näin tehokas pikakurssi tuntuu utopistiselta, mutta ei liene nykykeinoin mahdoton, varsinkaan kun sodan metkuissa todellisuus kulkee scienee fictioninkin edellä. Aprikoosi, ajatelkaa kuinka tehokas indoktrinoinnin väline on yhtenäinen, mahdollisesti elinikäisesti jatkuva koulutus, jollaista meillekin suunnitellaan. Kouluopetushan on oikeastaan yleisesti hyväksyttyyn suuntaan tapahtuvaa aivopesua, mutta entä jos peruskoulu ei olekaan koulinut meistä avarakatseisia vaan sokeita? Käänteismaailman kaupungin tragediaa seuratessa tulee pohtineeksi yhteisöön sisäänrakennettujen uskomusten pysyvyyttä ja niistä johdettujen kasvatustavoitteiden voimaa. Yhteisön perusarvoja ei osata kyseenalaistaa.
Juhani Hinkkanen kirjoitti Tähtivaeltaja 1/1986:ssa englantilaista tieteiskirjallisuutta esitelleessä artikkelissaan, että Christopher Priest on humanisti, joka kertoo kirjoissaan todellisista ihmisistä ja tämän kuvauksen vuoksi Käänteismaailmaa luulisi helpommin Hal Clementin kuin Priestin kynän jäljeksi. Tämä on totta, sillä Priest on viehättyneempi oudon maailman kuin kaupunkinsa ihmisten kuvaamisesta. Helwald Mann on mieheksi varttuva nuorukainen, jolla on menneisyys ja vanhemmat, hän kokee iloja sekä suruja, hänellä on taipumusta taiteellisuuteen eli pelissä on kortteja syvän ja mieleenpainuvan henkilön luomiseen. Priest valitettavasti passaa jaon. Helwald Mann jää pelkiksi silmiksi ja korviksi, joiden kautta kaupungin ja sitä ympäröivän maailman ihmeitä voidaan kummastella.
Priest kiittää kirjansa loppusanoissa paria tieteiskirjailijaa, jotka auttoivat ja neuvoivat häntä käänteismaailman kirjoittamisvuosien aikana. Hän muistaa myös vanhaa ystäväämme Brian Aldissia, "joka halusi kaupungin kulkevan toista reittiä." Luulen kerrankin ymmärtäväni Aldissia, sillä Priest on tuhlannut hyvää kirjallista materiaalia.
Käänteismaailma huutaa sivujuonia, lisää keskushenkilöitä ja jopa sisällön rakenteen mielenkiintoisempaa jaksottamista. Nyt kirjan varsinainen jippo paljastetaan lähes viimeisellä sivulla, mikä on vanhanaikainen ja halpa ratkaisu. Käänteismaailmassa on paljon ideoita ja herra Aldissia kuuntelemalla siitä olisi saattanut tulla mestariteos.
Muistakaa epäillä mitä uutisista kuulette ja mitä teille opetetaan, mutta ennen kaikkea olkaa valmiita muuttamaan omia mielipiteitänne ja asenteitanne tarpeen vaatiessa, jotta teille ei kävisi samalla tavalla kuin aivopestylle Helward Mannille.
Harri Haarikko (Aikakoneesta 2/1989)
Takaisin arvosteluhakemistoon
Takaisin Aikakoneen arkistoon
Takaisin sivun alkuun
|
