Peikkopunkkia Viiruksessa
Johanna
Sinisalon vuonna 2000 Finlandia palkittu romaani Ennen
päivänlaskua ei voi herätti aikanaan paljon
huomiota sekoittaessaan taidokkaasti erilaisia tekstilajeja aina
faktasta fiktioon sekä kietoen ainutlaatuisella tavalla modernin
ja myyttisen, urbaanin ja luonnon toisiinsa. Romaani rakensi
vakuuttavasti suomalaisen nykypäivän
rinnakkaistodellisuutta, vaihtoehtohistoriaa, jossa toiseutta
yhteiskunnassamme tarkasteltiin paitsi erilaisten marginaaliryhmien
kautta, myös sekoittaen tähän todellisuuteen
ikivanhaa, pohjoismaista peikkomytologiaa.
Romaani synnytti epävirallisesti myös uuden
kirjallisuuden genren, Trollpunkin, jota Sinisalo itse on
luonnehtinut ”ihmisen urbaanin tumman puolen käsittelemisenä
mytologian kautta”.
Ennen
päivänlaskua ei voi on edelleen ajankohtainen. Tätä
mieltä ovat ohjaaja Lija Nudelman sekä dramaturgi
Kim Gustafsson, jotka ovat lähteneet pääosin
nuoren, mutta kokeneen näyttelijäkaartinsa kanssa
toteuttamaan Sinisalon romaanista näytelmäsovitusta
helsinkiläisen Viirus -teatterin lavalle.
”Haluamme nostaa näytelmän kautta esille
kysymyksen toiseudesta, muukalaisuudesta ja toisaalta siitä,
miten eri tahot tähän reagoivat. Myös ylipäätään
kysymys siitä, kuka lopulta on muukalainen, kiinnostaa;
toiseuden määrittäminen kun on yleensä hyvin
subjektiivista.” Nudelman pohtii. Gustafssonin mukaan
ihmiselämä on tänä päivänä niin
moniulotteista, että meillä jokaisella on alueemme, jotka
erottavat meitä muista, saavat meidät tuntemaan itsemme
muukalaisiksi. ”Tarkkaa jakoa enemmistöön ja
vähemmistöön ei ole, vaan meistä jokainen edustaa
jossain kohden jotakin vähemmistöä.” Nudelman
kiteyttää.
Kaksikko tietää, mistä puhuu, sillä
he ovat molemmat taustoiltaan kaksikielisiä: Gustafsson on
suomenruotsalainen, kun taas Nudelmanin toinen kieli on venäjä.
”Kaksikielisyys on ollut meille molemmille ajoittain jopa
rasite. On ollut niin sanotusti vähän kummallakin puolella
jokea, eikä missään oikein kunnolla.” Nudelman
naurahtaa. Gustafsson sanookin toivovansa, että heidän omat
taustansa nimenomaan syventäisivät näytelmässä
esille tulevaa muukalaisuuden teemaa.
Projektin
sanoma on myös kulttuuripoliittinen. Näytelmä tullaan
esittämään kahdella kielellä, suomeksi ja
ruotsiksi, sillä Nudelmanin ja Gustafssonin mukaan maassamme
tehdään hyvin harvoin kaksikielistä kulttuuria.
”Suomessa puhutaan paljon kaksikielisyydestä sekä
myös suomalaisen ja ruotsalaisen teatterin eroista. Me haluamme
kokeilla saman sovituksen toteuttamista kahdella kielellä ja
nähdä, miten tähän tullaan reagoimaan.”
Nudelman selvittää.
Näytelmä toteutetaan vapaana, toisin sanoen
pienen budjetin independent tuotantona, jolloin ryhmällä
tulee olla intohimoinen asenne siihen, mitä ollaan tekemässä.
”Teatterin tekemisessä on alkanut näkyä
nykypäivänä hallitseva, tuotantolaitosmainen
ajattelutapa, ja näin ollen teatterille tyypillinen hetkessä
reagoiminen on vähentynyt. Teatterissa myöskään
kaikkea ei tarvitse näyttää ja vääntää
rautalangasta, vaan tasoja voi olla useampia. Teatterin mahdollisuus
on nimenomaan siinä, että todellisuuden rajoja voidaan
venyttää ja magiasta voikin yhtäkkiä tulla totta.
” Nudelman miettii.
”Me
tulemme väittämään lavalla hyvin paljon,
venyttämään ja kyseenalaistamaan usein niin sanotusti
normaaleina pidettyjä ajatusmalleja.” Gustafsson
hehkuttaa. Näytelmä tuleekin Nudelmanin mukaan edustamaan
ehtaa peikkopunkkia sanan varsinaisessa merkityksessä: ”Tässä
projektissa on sellaista aitoa punkhenkisyyttä ja toisaalta
peikkomytologia edustaa juuri sitä maagista puolta, jota
ihmiselämässä ei voi koskaan olla liikaa, ja joka
tässä ajassa on hirveän terveellistä!”
Anna-Leena Raittinen
Ennen
päivän laskua ei voi ensi-illassa Teatteri Viiruksessa
7.8.
Föresällningar på
svenska 25.8.-4.9.
Näytelmän lehdistötiedote
Eeva-Liisa Tenhusen arvostelu Johanna Sinisalon romaanista Ennen päivänlaskua ei voi
Takaisin sivun alkuun
|
