JOKO NYT TAAS SYÖMÄÄN!?!





Kokit

Jan Neruda

Kirjailija tiedetään:
ei paljon lue, vaan kapakasta löydetään.
Vanha virsi!
Kokistahan näet: vähän syö
se, jonka keittely on työ,
vaan janonsa on loputon.

Sillijäätelö johdannaisineen

Uusien perunoiden aikaan kokeilin jostakin lehdestä lukemani sillijäätelöreseptin sovellutusta (sitä lehteä ei tietenkään löytynyt enää mistään). Mutta osoittautui, että ideaa voi mainiosti soveltaa mihin tahansa riittävän maukkaaseen ruoka-aineeseen kylmäsavukirjolohi, savusilakat ja suppilovahverot tai kantarellit parhaina esimerkkeinä. Mädit ja savulihat kävisivät varmaan myös hyvin. Maustaminen täytyy tietysti säätää pääosanesittäjän mukaan. Mutta sillistä se syntyy näin.

2-3 matjessillifilettä tai vastaava määrä sipulisilliä purkista
sillin lientä myös
1 sipuli
valkopippurirouhetta
ruohosipulia ja/tai tilliä
2 dl kermaa

Silppua silli ja sipuli hyvin hienoksi ja sekoita kovaksi vatkattuun kermaan. Lisää mausteet ja hyvin varovaisesti sillin lientä. Pakastetaan ja tarjoillaan paloiteltuna tai peräti jäätelökauhalla palloiksi muotoiltuina uusien perunoiden tms. seurassa. Häikäise ulkomaalaiset tuttavasi!



Olen aina vihannut puuroja. Minun lapsuudessani silloin tertiäärikaudella kouluruokailu hoidettiin vuoropäivin hammasvellillä ja säännönmukaisesti pohjaanpoltetulla vitapuurolla. Joskus oli vaihtelun vuoksi ällöttävää makaroonivelliä tai suklaapuuroa (mannapuuroa johon oli vielä lisätty kaakaojauhoa, jos voitte uskoa!), molemmat aivan käsittämättömiä ruokalajeja. Kotona oli vaikea nousta aamuisin laulu huulillaan, kun tiesi, että minun ja suurenmoisen päivän välissä oli puistattava, masentava lautasellinen harmaata liejua, jota sanottiin kaurapuuroksi.
Sen, joka paheksuu suuria ikäluokkia rasistisista asenteista, on syytä ottaa huomioon, että meille tolkutettiin loputtomiin, kuinka Aasian ja Afrikan lapset hihkuisivat riemusta saadessaan moiset ihanuudet eteensä. Vaikea sitä on myöhemminkään pitää ihan täysipäisenä yhtään ketään, jonka väitetään hurmioituvan kaurapuurosta!
Mutta sitten, ollessani pari vuotta sitten sairaalassa, sain usein aamuisin eteeni mömeliä, jota kyllä sanottiin puuroksi, mutta en tiedä täyttääkö se puuron kriteerejä. Se nimittäin ei ollut äklöä eikä masentavaa, vaan päinvastoin sangen hyvää ja mielenkiintoista. Ilmiselvästi puuron tuotekehittely on harpannut parissa vuosikymmenessä parin edellisen vuosisadan verran eteenpäin. Mieltymykseni aprikooseihin epäilemättä auttoi asiaa. Onnistuin pienen hakemisen jälkeen jäljittämään reseptin. En tiedä, kuka Pajala on, mutta sulimmat kiitokseni hänelle!

Pajalan puuro

1 litra vettä
5 tl pellavansiemeniä
10 luumua
10 kuivattua aprikoosia
1/2 dl leseitä
2 1/2 dl neljän viljan hiutaleita
1 tl suolaa

Pellavansiemenet sekä paloitellut luumut ja aprikoosit pannaan yöksi turpoamaan litraan vettä. Seos kiehautetaan ja lisätään leseet ja hiutaleet. Haudutetaan varttitunnin verran ja maustetaan suolalla.



Inkiväärikatkaravut

Sattuipa kuluvan kuun pulakaudella (viimeinen viikko) niinkin onnettomasti, että pakastimesta oli jauheliha, sei, kalapuikot jne ihan lopussa. Mutta löytyipä pussillinen katkarapuja ja löytyi myös suurin piirtein talouden ruoka-aineille sovellettavissa oleva resepti. Jotenkin näin se meni:

luraus omenatuoremehua
pienempi luraus soijakastiketta
2 tl maissijauhoja
pussi pakastettuja katkarapuja
kerä jäävuorisalaattia tai rapeaa salaattia
1 1/2 dl vettä
pätkä purjoa (tuore sipuli varsineen käy myös)
pala tuoretta inkivääriä
1/2-1 punainen chilipalko maun mukaan
luraus öljyä
vähän suolaa

Omenamehu, soija ja 1 tl maissijauhoja sekoitetaan ja kaadetaan katkarapujen päälle. Käännellään ja jätetään rauhaan varttitunniksi.
Salaatti leikellään ohuiksi suikaleiksi (reseptissä käskettiin käyttää valkokaalia tai kiinankaalia, mutta ne eivät ole meillä oikein suosiossa). Suikaloi purjo ja/tai tuore sipuli. Kuori inkivääri ja silppua hienoksi. Poista chilistä siemenet ja pilko se hienoksi.
Kuumenna öljy wokissa ja lisää katkaravut, inkivääri ja chili, sitten salaattisuikaleet ja purjo. Sekoita toinen tl maissijauhoja veteen, ja kaada pannulla pyöritettyjen ainesten päälle. Sekoittele ja anna kiehahtaa minuutin, pari. Lisää suolaa jos tarpeen. Tarjoä riisin kera.



Maailmanruoka

Nimi on Juhanin antama, ja tarkoittaa erilaisten etnisten elementtien estotonta yhdistämistä. Tämä mainio mössö syntyi saman kaltaisissa olosuhteissa kuin edellinenkin, eli otetaan mitä on -periaatteella, mutta tällä kertaa ei ollut mitään reseptin tapaistakaan osviittana. Tämä on oivallinen säästäväisyysruoka, joka ei kuitenkaan vaikuta nuukaillulta.
Variaatioita on jo ehtinyt syntyä, mutta jotakuinkin tällainen oli prototyyppi:

paketti seitä
valkosipulia
sipulia
öljyä
riisiä
rusinoita
currya
herne-maissi-paprika -sekoitusta
maustamatonta jugurttia
sitruunamehua
suolaa

Silputtu sipuli ja valkosipuli freesataan kattilan pohjalla kuumassa öljyssä. Pari desiä riisiä kaadetaan sekaan ja annetaan kuullottua koko ajan sekoitellen. Reipas annos currya lisätään ja sekoitellaan hyvin riiseihin. Sitten aletaan lisätä vettä, mieluummin kuumaa ja vähän kerrallaan niinkuin risottoa oikeaoppisesti valmistettaessa tehdään. Kourallinen rusinoita heitetään sekaan, ja riisin annetaan päästä vähän kypsymisen alkuun sillä välin, kun uunivuokaa sipaistaan margariinilla, sulatettu sei paloitellaan ja jugurttiin sekoitetaan vielä lisää currya, sitruunan mehu ja suolaa.
Puolikypsää curryriisiä laitetaan uunivuoan pohjalle, lisätään sein palaset ja vihannekset, päällimmäiseksi riisiä ja jugurttiseos, jota hiukan autetaan valumaan syvemmällekin vuokaan. Katsotaan, että neste riittää riisin turpoamiseen ja työnnetään 200-asteiseen uuniin 30-45 minuutiksi. Nesteen riittävyyttä tarkkaillaan kypsentämisen aikana.
Seuraavalla kerralla korvasin pakastevihannekset porkkanalla ja fenkolilla, joka sopii yllättävän hyvin kalan kanssa. Muitakin yhdistelmiä tullaan epäilemättä kokeilemaan.



Erilaiset jauhelihapihvit

500 grammaa naudan jauhelihaa
1 muna
1/2 dl brandya tai konjakkia (jos olet äveriäs)
silputtu sipuli
1/2 dl hasselpähkinärouhetta
1 dl maustamatonta jugurttia
persiljasilppua
suolaa, pippuria
meiramia

Sekoita muut ainekset paitsi meiramia, muotoile pieniä pihvejä, ripottele meirami pihvien pinnalle ja paista. Tarjoile jonkin kivan kirpeän kasteikkeen kanssa.



Poropata

Maailmassa ei ole montaa niin ihanaa ruokaa kuin rehti, konstailematon poronkäristys perunamuusin ja puolukkahillon kanssa. Ei ole kovin suurta liioittelua sanoa, että se voisi herättää kuolleetksin. Lapin viheliäisten mäkäröitten melkein kuoliaaksi syömä, myrkytyksestä jo tajuton villakoiramme Remy ainakin tokeni alle minuutissa tuntiessaan poronkäristyksen jäljittelemättömän tuoksun sieraimissaan.
Mutta jos haluaa vaihtelua perusmalliin, tämä joskus muistaakseni Pirkka-lehdestä talteen korjattu resepti on kokeilemisen arvoinen.

350 grammaa poronkäristyslihaa
pullo pilsneriä
1/2 dl mustaherukkamehua
1 rkl soijakastiketta
kokonaisia musta- ja maustepippureita laakerinlehti
1 tl suolaa
2 sipulia tai punasipulia
2-3 lehtisellerin vartta
1 paprika
1 rkl vehnäjauhoja
1/2 dl vettä

Sulata liha ja pilko viipaleet tarvittaessa sopiviksi haarukkapaloiksi. Kuumenna tilkka öljyä valurautapadassa, levitä liha pataan ja anna sen käristyä hetken aikaa. Kaada joukkoon kalja ja mustaherukkamehu, soija, rikotut pippurit ja laakerinlehti. Anna hiljakseen kiehua kannen alla reilun varttitunnin, lisää sitten lohkotut sipulit ja hauduttele vielä viitisen minuuttia ennen kuin lisäät pätkityt sellerinvarret ja paloitellun paprikan. Anna taas kiehua hetki. Tee sitten jauhosuurus laittamalla vesi ja vehnäjauhot kannelliseen tölkkiin ja ravistamalla sekaisin. Kaada suurus pataan, sekoita ja anna kiehua vielä viitisen minuuttia, jotta liemi vähän sakenee.
Alkuperäisessä reseptissä ei ollut selleriä, vaan kesäkurpitsaa ja muistaakseni papuja, jotka kummatkaan eivät kuulu suosikkeihini. Mutta vihanneksiahan voi aina vaihdella maun ja vuodenajan mukaan. Hapan omenakin voisi olla oikein hyvä höyste.



Kalaa chilikastikkeessa

Ensimmäisellä ruokasivullani ollut hunajachilibroileri on saanut sen verran myönteistä palautetta surffareilta, että laitanpa tähän pari muutakin hyväksi havaittua kiinalaisreseptiä, jos vaikka kiinnostaisi.

500 grammaa kiinteälihaista kalaa fileinä
2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl maissijauhoja
munanvalkuainen
1 1/2 dl vettä
öljyä

Kastike:
1 rkl öljyä
1 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl tomaattikastiketta (miel. ei ketsuppia)
1/2 dl chilikastiketta (määrä riippuu chilin väkevyydestä ja omasta mausta)
2 tl sokeria
1 rkl soijakastiketta
(2 tl sherryä)
2 rkl vettä

Valmista ensin kastike. Laita pannulle öljy, inkivääri, murskattu valkosipuli, tomaatti- ja chilikastike. Kuumenna sekoitellen reilun minuutin ja lisää loput ainekset. Sekoita hyvin ja pidä kuumana sen aikaa, kun friteeraat kalat.
Viipaloi nahattomat, ruodottomat kalafileet semmoisiksi sopiviksi annospaloiksi. Sekoita jauhot, sekoita joukkoon munanvalkuainen ja vesi, sekoita pontevasti tasaiseksi. Kuumenna öljy kattilassa, kastele kalapalat yltäpäältä taikinaan, ravista liika taikina pois ja keitä paloja kuumassa öljyssä viitisen minuuttia, kunnes ne ovat läpikotaisin kypsiä. Lisää kuuman kastikkeen sekaan ja kuumenna niitä yhdessä vielä pari minuuttia. Riisiäpä tietenkin seuraksi.



Rapupapuomeletit

8 munaa
suolaa, pippuria
öljyä
pieni purkki silputtuja herkkusieniä
purjo
varsisellerin varsi
tölkki rapua tai katkarapuja
tölkki pavunituja

Voit käyttää myös tuoteita mung-pavun ituja, mutta ne kannattaa käyttää ihan pikaisesti kiehuvassa vedessä ja valuttaa hyvin.
Vatkaa munat suolan ja pippurin kanssa, kunnes pinta on vaahtoava. Pyöräytä pannulla sienisilppu ja lisää muniin yhdessä hienonnetun purjon ja sellerin kanssa. Lisää silputtu rapu ja valutetut idut. Sekoita kunnolla. Paista vaikka ohukaispannussa tai tavallisessa paistinpannussa. Käännä, kun pohja on kiinteä. Pidä lämpimänä tarjoiluun asti, jonka on hyvä tapahtua aika pian.
Lisänä voit tarjota kastiketta:

2 dl vettä
1 rkl maissijauhoja
2 kanaliemikuutiota
2 tl sokeria
2 tl soijakastiketta
suolaa

Sekoita ainekset, liemikuutiot murennettuina. Keitä kunnes kiehuu ja sakenee.



Hapanimelä porsas

6 porsaankyljystä
1 dl maissijauhoja
1 dl vettä
öljyä

Kastike:
tölkki (n. 400 g) kiinalaista vihannespikkelsiä (ohje seuraavana)
2 dl vettä
1 rkl tomaattikastiketta
1 rkl tomaattipyreetä
2 tl sokeria
2 tl balsamiviinietikkaa tai punaviinietikkaa
2 tl maissijauhoja
1 dl vettä
suolaa

Poista kyljyksistä luut ja rasva. Leikkaa lihat sopiviksi suupaloiksi.
Yhdistä maissijauhot ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Lisää lihapalat ja sekoita hyvin. Kypsennä porsaanpalat muutamassa osassa syvässä kiehuvassa öljyssä (n. 3 minuuttia/satsi) ja valuta talospaperin päällä. Pidä kuumina.

Siivilöi pikkelsi, säilytä n. 1 desi lientä. Pane liemi, vesi, tomaattikastike ja -pyree, sokeri, etikka ja puolet vihanneksista kasariin ja anna kiehahtaa. Laske lämpöä ja keittele ilman kantta viitisen minuuttia Siivilöi kastike, heitä kiehuneet vihannekset pois. Lisää keskenään sekoitetut maissijauho, vesi ja suola. Kuumenna sekoittaen, kunnes kastike kiehuu ja sakenee.
Suikaloi loput vihannekset hienoiksi. Pane porsaanpalat tarjoiluvadille, kaada päälle kastike ja peitä pikkelsivihanneksilla.



Kiinalainen vihannespikkelsi

2 porkkanaa
1 retikkaa
1 iso kurkku
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
4 varsisellerinvartta
10 sentin pätkä tuoretta inkivääriä
2 purjoa

Liemi:
3 dl sokeria
3 dl valkoviinietikkaa
1 tl suolaa
1 1/2 dl vettä
Sekoita liemen aineksia kasarissa miedolla lämmöllä, kunnes sokeri sulaa. Kiehauta ja anna sitten jäähtyä.
Pese vihannekset, kuori porkkanat ja retikka. Poista kurkusta ja paprikoista siemenet, leikkele kaikki ohuiksi suikaleiksi, sellerit ja purjot vinottain. Kiehauta vettä isossa kattilassa ja lisää käsitellyt vihannekset. Nosta kattila heti liedeltä. Anna vihannesten hautua vedessä kaksi minuuttia, ei juuri kauempaa. Siivilöi vihannekset kunnolla, mieluummin tunteja kuin minuutteja. Sullo ne tiiviisti lasitölkkeihin. Kaada jäähtynyt liemi päälle niin, että vihannekset peittyvät kokonaan. Sulje tölkit ja säilytä jääkaapissa. Anna maustua vähintään viikon ennen käyttöä.



Sihisevä nauta sipulipedillä

500 grammaa naudan sisäpaistia tai ulkofilettä
1 1/2 dl vettä
1/2 tl soodaa
3-4 sipulia
4 rkl öljyä
1/2 dl worchesterkastiketta
1 dl tomaattikastiketta
1 dl sokeria
2 rkl valkoviiniä

Leikkaa liha hyvin ohuiksi viipaleiksi. Paikallisen City-Sokoksen nokkela ja palveluhenkinen myyjä hoiti kerran homman sillä leikkeleidenviipalointivehkeellä, upeaa! Hakkaa ammuvainajaa lihanuijalla tai muulla astalolla. Sekoita sooda veteen ja pane lihaviipaleet sekaan mureutumaan noin tunniksi.
Pane sitten 1 rkl öljyä wokkiin ja kuumenna tosi kuumaksi. Lisää lihat pomppuutele niitä pannulla minuutin tai pari niin että vesi haihtuu. Tyhjennä ja pyyhkäise wokki, laita siihen 2 rkl öljyä ja lisää lihat. Paistele, kunnes liha on sopivan ruskeaa. Ota pois wokista.
Pane valurautapannu tai esim. padan kansi kuumaan uuniin n. 10 minuutiksi. Lohko sipulit ja ruskista pikaisesti wokissa viimeisessä öljylusikallisessa. Ota pois wokista, pidä sipuli kuumana ja palauta lihat wokkiin.
Sekoita worchester- ja tomaattikastike ja sokeri, kaada seos lihoille, kiehauta ja anna hautua pari minuuttia. Ota tulikuuma valurauta-astia uunista, levitä sille sipulit ja kaada lihat kastikkeineen sipulipedille. Tuo heti tarjolle, mutta lorauta päälle viinitilkka niin että nauta sihisee asiaankuuluvalla tavalla, kun kannat sen kuolaavien vieraittesi ulottuville.



Kuumat jäätelöpallot

Täytyy olla hullu ruvetakseen valmistamaan tätä. Lisäksi täytyy omistaa pakastin, jossa on tilaa. Minä täytän vain toisen näistä edellytyksistä, joten tämä ei ole vakituinen sunnuntaijälkiruokamme. Muuten olisikin. No, ehkä minä joskus saan isomman pakastimen.

2 litraa vaniljakermajäätelöä
jauhoja
2 munaa
3/4 dl maitoa
korppujauhoja
öljyä

karamellikastike:
60 grammaa voita
2 dl fariinisokeria
1 dl vettä
3 rkl sitruslikööriä (Triple Sec-Cointreau -akselilla)
1 rkl maissijauhoja
1 dl kermaa

Jäätelön täytyy olla niin kovaa kuin miksi sen ikinä saa, se on ehdoton vaatimus. Pane metallitarjotin tai pelti pakastimeen, jotta sekin on tosi kylmä. Tee jäätelökauhalla tiiviitä palloja, pane ne hyiselle tarjottimelleen ja lykkää viivyttelemättä takaisin pakastimeen.
Käsittele pallo tai kaksi kerrallaan. Pyöritä ne jauhoissa, sitten munan ja maidon vatkatussa seoksessa ja päällystä tiiviisti korppujauhoilla. Palauta heti pakkaseen ja ota seuraava(t) käsittelyyn. Kun kaikki jäätelö on päällystetty, toista muna ja korppujauhokerrokset. Ja palauta pakastimeen. Tähän asti voi jäätelön valmistaa jo paria päivää ennen tarjoilua.

Nyt sitten on karamellikastikkeen vuoro. Pane kasariin voi ja fariinisokeri ja sekoittele kuumentaen, kunnes voi sulaa. Lisää loput ainekset, keittele miedolla lämmöllä hämmennellen, kunnes sokerikin sulaa. Lisää sitten lämpöä kunnes kastike kiehuu. Keittele pari kolme minuuttia koko ajan sekoittaen. Pidä kuumana.

Kuumenna kattilassa reilusti öljyä kiehuvaksi ja laske kaksi jäätelöpalloa kerrallaan puoleksi minuutiksi öljyyn, kunnes niiden pinta ruskistuu. Nosta talouspaperille ja friteeraa seuraavat kaksi. Tarjoa viipymättä kuuman karamellikastikkeen kanssa.



Punikkitatteja lihanhimoon

Tässä on taas hauska ohje siitä tsekkiläisestä keittokirjasta, josta olen aiemminkin poiminut ohjeita sivuilleni, Alice Pinkován Linnunradan keittokirjasta.

Otetaan siistejä, toukattomia punikkitatteja, jotka kuutioidaan semmoisiksi haarukkapaloiksi. Vesikattilaan liedelle pannaan monta lihaliemikuutiota, joista syntyy väkevä tumma tökötti, vähän kuin toimiston yöksi päälle jääneestä kahvinkeittimestä aamulla löytyvä mömeli.
Tatinpalat pannaan lihaliemeen ja keitellään leppeästi ja turhia kiirehtimättä, kunnes sieni on imenyt lihan makua kuin sieni. Varotaan kuitenkin keittämästä tatinpaloja hajalle, vaan parahultaisen pehmeiksi. Seos siivilöidään, lihaliemellä ei enää ole käyttöarvoa, mutta sienet ovat muuttuneet ihan oivaksi liharuoaksi. Jokin etikkasäilyke sopii oheen.



Juustotangot

Nämä ovat mukavia silkoisten keittojen seuralaisina tai dipattavana tai ihan vain teen kanssa nautittavina. Juustolaatuja varioimalla tulee yllättävän erilaisia lopputuloksia. Annos ei ole suuren suuri. Jos syöjiä on tiedossa useampia, kannattaa ehtä tehdä tuplasatsi. En tiedä, kuinka hyvin nämä säilyvät, koska ne eivät ole vielä koskaan ehtineet.

150 grammaa juustoraastetta (esim. punaleina-emmentalia)
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
100 grammaa margariinia
2 rkl jääkylmää vettä
voiteluun munaa

Mittaa kulhoon jauhot, suola, puolet juustoraasteesta ja viipaloitu rasva. Nypi sormenpäillä tasaiseksi ja lisää vesi. Sekoita viivyttelemättä ja laita jääkaappiin lepäämään tunniksi tai pariksi. Kaulitse sitten sormenlevyiseksi, noin puolen sentin vahvuiseksi levyksi. Voitele vatkatulla munalla ja ripottele pinnalle loppu juustoraaste. Leikkele levy sentin levyisiksi suikaleiksi ja nosta leivinpaperille. Paista 225-asteisessa uunissa reilut 10 minuuttia. Anna tankojen jäähtyä pellillä.



Chilinen suklaajuustokakku

Marko Mahnala, tuo omituisten ideoiden ehtymätön lähde, toi minulle tämän reseptin, joka kieltämättä kompaktilla tavalla yhdistää seurapiiriemme keskeisiä ravitsemuksellisia obsessioita, chiliä, juustoa ja suklaata.
Markolla nyt on tapana tuoda minulle kaikkea kummaa, viimeksi viipperätuulettimen vaihdevuosieni ratoksi, sitä edellisellä kerralla kaksi säkillistä (100 litraa) multaa ja laatikollisen apinankukkia (siis apina, ei apila). Paras asia, mitä Marko on koskaan tuonut, oli ilman muuta rottani Nuppu, mutta ei tämä kakkukaan hassumpi ole. Jos sen vielä koristelisi valkosipulin kynsillä ja salmiakeilla, siinä olisi melkoinen scifi-rautaisannos.

Pohja:
paketti murokeksejä
75 grammaa sulatettua margariinia

Täyte:
3 munaa
300 grammaa maustamatonta tuorejuustoa, esim. Hovi
2 dl Danone vanille -rahkaa
1/2 dl sokeria
2 tl ancho-chilijauhetta tai maun mukaan (anchohan on ei-ihan-kaikkein-tulisin, vähän makeahko chililajike)
170 grammaa taloussuklaata

Koristeeksi:
50 grammaa taloussuklaata
muutamia chilipalkoja

Leikkaa irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle voipaperi. Hienonna keksit ihan jauhoisiksi muruiksi, sekoita joukkoon sula margariini, hiero seos tasaiseksi, painele tiiviiksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

Valmista täyte. Erottele kananmunat. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, sekoita keltuaisista ja tuorejuustosta tasainen massa. Lisää massan joukkoon vanille-rahka, sokeri ja chilimauste. Sulata 2/3 osaa suklaasta vesihauteessa, hienonna loput karkeaksi rouheeksi. Lisää keltuaismassaan sulatettu suklaa, suklaarouhe ja kevyesti sekoittaen valkuaisvaahto.

Kaada täyte kakkuvuokaan, peitä vuoka ja jäädytä pakastimessa vähintään viisi tuntia, mieluummin yön yli. Ota kakku pakasteesta vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua.
Vauhdikkaan pinnan saa roiskimalla sulatettua suklaata kakulle. Tulinen koriste syntyy upottamalla tuore chilipalko sulattettuun suklaaseen. Suklaahuntu ei poista tulisuutta, joten sellaisenaan syötäväksi chili lienee liian kipakka, ellet satu olemaan joku herroista Mänttäri, Kasvi tai Ronni, terveisiä vaan pojille!



Suklaahyytelökakku

Tässä on vähän poroporvarillisempi keksinmuruille perustettu suklaakakku niille, joille tuo edellinen on liian outo.

Pohja:
1 paketti grahamkeksejä
75 grammaa margariinia

Keksit murskataan ja margariini sulatetaan, ne sekoitetaan keskenään ja painellaan tiiviisti irtopohjavuokaan.

Täyte:
170 grammaa taloussuklaata
purkki ranskankermaa (150 grammaa)
1/2 dl sokeria
2 munaa
1/2 dl kuumaa vahvaa kahvia
3 liivatelehteä
(luraus konjakkia, rommia tai soveliasta likööriä kuten kahvi tai manteli)
2 dl kermaa

Sulata suklaa vesihauteessa, lisää ranskankerma. Liuota liotetut liivakot kuumaan kahviin ja lisää suklaaseen. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää seokseen. Jos terästät alkoholilla, lisää se nyt. Vatkaa sitten kerma kovaksi vaahdoksi ja kääntele se varovasti seokseen. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa useamman tunnin ajan.



Simppeli omenakakku

Viime vuosi oli erittäin hyvä omenavuosi ja jaloa Antonovkaa riitti hilloksi asti. Hilloa keittäessäni lisäsin omenanpaloja joukkoon keittämisen aikana, jolloin kovasta lajikkeesta jäi valmiiseen hilloon sattumia. Ne innostivat tähän reseptiin ja kauheaan hillon tuhlaamiseen.

2 munaa
2 dl sokeria
50 grammaa margariinia
1 dl maitoa tai vettä
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(kanelia, jos haluaa)

Munat ja sokeri vatkataan. Maito ja margariini kiehautetaan ja vähän jäähdyttyään lisätään munaseokseen. Jauhot ja leivinjauhe lisätään ja tämä konditoriataidon mestarinäyte kaadetaan täytekakku- tai piirasvuokaan.
Sitten otetaan sitä ihanaa möykkyistä omenahilloa ja pudotellaan reiluja lusikallisia sinne tänne taikinan sekaan. Parilla lusikan pyöräytyksellä muotoillaan hillosta taikinaan taiteellinen pyörre ja luomus tuupataan 170 asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi. Kokonaisuutta voi tehostaa pähkinöillä, manteleilla, kanelilla, kardemummalla tai vaniljalla jos haluaa.





Takaisin sivun alkuun.

Takaisin ruokalistaan.

Takaisin aloitussivulle.

Postia Leenalle