Leena Peltosen kerrassaan vapaamuotoinen CV

Tervetuloa käymään. Jotta tiedät, minne olet päätynyt, ihan aluksi muutama karu fakta:

• Osoite: Tesomajärvenkatu 20 A 1, 33310 Tampere

• Puhelin: 03 - 345 2366

• E-mail: leena@aikakone.org

• Syntymäaika: 31.8.1951 (Mary Shelleyllä, joka kirjoitti science fictionin ja kauhukirjallisuuden perusteoksen Frankensteinin, syntymäpäivä) on edellinen eli 30.8. Ei kaikkea voi saada.

• Oppiarvo: FM

• Ammatti: toimittaja, suomentaja, copywriter, kriitikko, ylimalkaan kielenkäytön ja julkaisutoiminnan sekatyöläinen

• Vapaa-aika: siitä paljonkin lisää syvemmällä tämän sivun syövereissä, ennen muuta kaunokirjallisuus, etenkin science fiction ja fantasia, sarjakuva, elokuva, historia, ruoanlaitto, käsityöt, uinti ja lenkkeily, sienestys ja marjastus, ystävälliset pienet eläimet kuten kesyrotat, fretit ja nymfipapukaijat, viime aikoina yhä kasvavalla momentumilla myös webbijulkaiseminen

Tulipahan tehtyä

Koulutus

Kuvassa on juuri alkamassa kahdentoista vuoden reissu. Aloitin Tammelan kansakoulussa syyskuussa 1958, ja koska olin oppinut omin päini lukemaan jo ajat sitten, enkä tiennyt mitään sellaisesta asiasta kuin tavaaminen, tulin ensimmäisen päivän jälkeen ulvoen koulusta kotiin ja ilmoitin, etten mene sinne enää, kun siellä opetetaan ihmisiä änkyttämään.

Neljä vuotta siellä sitten kuitenkin viivyin, kunnes 1962 pääsin Kalevan yhteiskouluun. Se oli ihailtavan humaani ja kannustava opinahjo. Jos joku sen käynyt sanoo koulun nitistäneen hänen luovuutensa, on aiheellista kysyä, paljonko sitä alunperin mahtoi olla. Hankkiuduin sieltä kuitenkin pois kahdeksassa vuodessa vietettyäni niistä viimeiset kolme lukion kielilinjalla. Pääsin ylioppilaaksi 29.5.1970. Jumahertsimä, siitähän on kolmekymmentä vuotta!

Se oli sitä vailla, etten päätynyt Lepaalle puutarhaopistoon, mutta lähdin sitten kuitenkin Turun korkeaan yliopistoon lukemaan sellaisia taloudellisesti niin toivottomia aineita kuin yleinen kirjallisuustiede, folkloristiikka (=kansanperinteentutkimus), poliittinen historia ja teoreettinen filosofia. Viihdyin liiankin hyvin peuhaamassa Turun suurenmoisissa kirjastoissa, mutta sain sitten kuitenkin maisterinpaperit nyrkkiini toukokuussa 1979 (töissäkäynti opiskelujen ohessa hidasti graduvaihetta merkittävästi).

Myöhemmin, jouduttuani toteamaan miten harvoin lehtien työpaikkailmoituksissa sanotaan: "Nuori reipas kirjallisuustieteilijä saa paikan", kävin vielä Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa suorittamassa tiedotusopin opintokokonaisuuden Tiedotusopin perusteet. Ja lukuvuonna 1997-8 kävin samaisessa täydennyskoulutuskeskuksessa multimediasuunnittelua monipuolisesti opettaneen Digsis-kurssin.

.

Työelämä

Monena nainen eläessään! Koulutyttönä harvensin sokerijuurikkaita ja tuurasin kukkakaupassa. Opiskeluaikanani repsikoin Naistenlahden voimalaitoksen rakennustyömaalla, ajoin trukkia Rautakirjan aluevarastossa, luuttusin rappukäytäviä, yhdistin puheluita ja käärin päätaloja ja utrioita joulupaperiin Kirja-Kärkkäisellä.

Heti astuttuani työelämään (Rautakirjan Länsi-Suomen aluekonttoriin) jouduin tekemisiin elämäni ensimmäisen tietokoneen kanssa. Oli vielä 70-luku, ja kapine oli sen mukainen. Napitimme työkaverini Ritvan kanssa lehtipisteiden palautuslistoja ns. mininauhoille, joiden tiedot sitten kerran viikossa siirrettiin maxinauhoille ja lähetettiin autokyydillä pääkallonpaikalle Vantaalle. Ja työkaverimme katselivat meitä kateuden sekaisen ihailun mykistäminä: me osasimme käyttää noin hirmu hienoa ja konstikasta laitetta. Oh, oh!

Sittemmin hoitelin kansainvälisen harjoittelijavaihdon sarkaa Tampereen työvoimatoimistossa (elämäni toistaiseksi ainoa työpaikkahaastattelu, joka on alkanut kysymyksillä: 'Onko sulla makuupussi?' ja 'Osaatko sä paistaa lättyjä?') sekä Serlachiuksen Tampereen tehtaiden mainospäällikön assistenttina, joka olikin monipuolisempi homma kuin äkikseltään arvaisi. Freneettinen, mutta myös sangen mukava.

Mainosalalle kulkeuduin sitten syksyllä 1984, ensin Art-Man Oy:n palvelukseen. Jossakin vaiheessa minut uudelleenorganisoitiin sen sisaryhtiön Imagentin puolelle. Sillä reissulla olin kaikkiaan viitisen vuotta. Opin toimittamaan asiakaslehtiä ja sain tutustua elämäni ensimmäiseen tekstinkäsittelylaitteeseen.
Sitten seurasivat A-Mainos, City-Atomi ja Isosisko. Tässä vaiheessa oli toimeentuloni painopistealue kuitenkin alkanut siirtyä yhä enenevässä määrin kaunokirjallisuuden suomentamisen suuntaan. Vedin myös erilaisia luovan kirjoittamisen kursseja. Opetin Kyröskosken kansalaisopistossa vuoden päivät, laadin Suomen Sananjalka Oy:n luovan kirjoittamisen etäopiskeluun tarkoitetun kurssimateriaalin ja annoin palautetta kurssilaisten harjoitustöistä, olen organisoinut ja vetänyt Suomen Tieteiskirjoittajien kirjoitustyöpajoja viidesti, opettanut satunnaisesti mm. Oriveden Opistolla ja pitänyt luentoja sekä Tampereen, Turun, Oulun että Jyväskylän yliopistoilla, useasti Jyväskylän Kesässä sekä esitelmöinyt lukuisat kerrat äidinkielenopettajille ja kirjastoväelle.

Suomennokset

Käännöstyöt tulivat peliin mukaan aika salakavalasti. Periaatteessa minulla on erinomainen englannin kielen taito, no, ainakin minä luen englanninkielisiä kirjoja aivan yhtä sujuvasti kuin suomenkielisiäkin. Todistukseni väittävät minun osaavan myös ranskaa, saksaa ja ruotsia (tässä järjestyksessä), ja erilaisia käyttöohjeita ja esitetekstejä olen suomennellut myös norjasta ja tanskasta.

Kaunokirjallisuutta en kuitenkaan hirvaisi ryhtyä kääntämään muualta kuin englannista. Tein alunpitäen käännöksiä ihan harrastuspohjalta silloiselle scifilehdelleni ja vähitellen muillekin, kun sitten sain ensimmäisen työtarjouksen kustantajan taholta.

Sittemmin olen suomentanut yksin tai yhdessä seuraavat kirjat:

Roger Zelazny: Kujanjuoksu (Damnation Alley), Bookstudio 1990

Markku Sadelehto (toim.): Outoja tarinoita 1, Kustannus Oy Jalava 1990,
yhteistyössä Ulla Selkälän ja Ilkka Äärelän kanssa

Robert E. Howard: Conan Cimmerialainen, Kustannus Oy Jalava 1991

Robert Asprin (toim.): Varkaiden Maailma (Thieves' World), TK-kustannus 1992

Lisa Tuttle (toim.): Sielusi hipiä (Skin of the Soul), Kääntöpiiri 1993 novelliantologia
puoliksi Marja Sinkkosen kanssa.

Peter S. Beagle: Viimeinen yksisarvinen (The Last Unicorn), WSOY 1994

Robert Asprin (toim.): Ruokottoman yksisarvisen tarinoita
(Tales from the Vulgar Unicorn),
TK-kustannus, ei toistaiseksi ilmestynyt

M. John Harrison: Pastellikaupunki (Pastel City), Bookstudio 1996

Colin Greenland: Harmin tiellä (Harm's Way), LOKI 1996

Tad Williams: Velhon oppipoika (The Dragonbone Chair, luvut 1-14), Karisto Oy. 1996. (Auli Hurme-Keränen täydensi käännöksen minun jouduttuani sairaalaan ja on jatkanut sarjaa siitä edespäin)

Robert Holdstock: Norsunluuportti (Gate of Ivory), Karisto Oy 1999

Robert Holdstock: Kaukaiset kaiut (Ancient Echoes), Karisto Oy 2000

Anna Bergenström: Välimeren ruokaherkut (Annas medelhavsmat), Karisto Oy 2000

Guy Gavriel Kay: Kesäpuu, Fionavarin kuvakudos 1, Karisto Oy 2001

Anna Bergenström: Pieni kakkukirja, Karisto Oy 2001

Guy Gavriel Kay: Vaeltava liekki, Fionavarin kuvakudos 2, Karisto 2001

Guy Gavriel Kay: Synkein tie, Fionavarin kuvakudos 3, Karisto 2002

Robert Holdstock: Merlinin kronikat 1: Celtika (Celtika), Karisto Oy 2002

Terry Pratchett: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät, (Mighty Maurice and his Educated Rodents), Karisto Oy 2002

Guy Gavriel Kay: Tigana 1, Sieluun isketty tikari, (Tigana), Karisto Oy 2003

Guy Gavriel Kay: Tigana 2, Verenperinnön hinta, (Tigana), Karisto Oy 2003

Robert Holdstock: Merlinin kronikat 2: Rautagraali (The Iron Grail), Karisto Oy huhtikuu 2004

Näiden lisäksi olen vuoden 1982 jälkeen suomentanut kymmeniä ja taas kymmeniä sf- ja fantasianovelleja ja muita tekstejä erimäisiin antologioihin ja alan kotimaisiin lehtiin kuten Aikakone, Alienisti, Kosmoskynä, Portti ja Tähtivaeltaja. Sillä hommalla ei saa leipänsä päälle voita, ei edes sitä leipää, mutta eipä ole tylsiä hetkiäkään.

Aikakone

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa perusti Aikakoneen vuonna 1981. Sitä toimitettiin sf-harrastajavoimin, ja meno oli usein myrskyisää. Päätoimittajat vaihtuivat useaan otteeseen, kuka kestettyään vuosia, kuka parin numeron jälkeen.

Vuonna 1988 tuli sitten minun vuoroni yrittää. Olin aikaisemmin tehnyt reilun kolmen vuoden välilaskun erääseen tamperelaiseen alan lehteen, joten tiesin suurin piirtein, mitä odottaa. Tuohon aikaan tekstit vielä ladottiin ja ladelmia saksittiin ja kiinnitettiin liimalla tai vahalla sivupohjiin. Valmis saksitaitto oli melkoinen pehukasa.

Aikakone itsenäistyi Ursasta vuoden 1990 alusta alkaen ja siirtyi Aikakone ry:n julkaisuksi. Vähin erin siirryttiin myös diskettien aikaan, skannauksiin ja Pagemaker-taittoon. Toimittajan työmäärä ei siitä kyllä vähentynyt, mutta kirjapainon laskut pienenivät. Nyt viimeisin vaihe on ollut siirtyä kokonaan verkkojulkaisuksi. Webbi-Aikakoneeseen pääset tutustustumaan vaikka tästä.

Aikakone sisältää artikkeleita tieteis- ja fantasiakirjallisuudesta. Pääpaino on nimenomaan kirjallisuudessa, mutta ei sarjakuvaa, elokuvaa tai muitakaan medioita mitenkään boikotoida. Lehti julkaisee myös novelleja, alan sekä ulkomaisia että kotimaisia huippuja. Kotimaisten novellien julkaisijana Aikakone on perinteisesti laatujohtaja: mm. vuoden 1997 Atorox-palkintolistalla vuoden parhaasta suomalaisesta sf-novellista oli kymmenen kärjessä -listalla seitsemän Aikakoneen novellia, ylivoimainen voittaja mukaanlukien. Kannattaa poiketa katsomassa!

Takaisin sivun alkuun.

Tästä pääset syvemmälle sivuni syövereihin

Postia Leenalle