Leenapa Peltonen
Vaan käyskentelipä tuossa Amon Henin jylhiä rinteitä Frodo, tuo Konnun juureva hobitti, ja mieli hän antaa ajatuksensa kiiriä kohti matkansa kammoittavaa päätä. Kiviset olivat ne portaat, joilla karvaiset jalkansa astuivat ja kivinen se paasi, jolle hän molemmat tanakat puolituisensa viimein laski.
Töytäisipä nyt siihen, hänen vakavia mietteitään kammitsemaan, tuo etelän tapporuhtinas Boromir, jyrkeä soturi, jossa oli syttynyt katala himo tuota turmaisaa sormusta kohtaan, ja niin yritti hän nyt mielevin puhein suostuttaa hobittia tuota kullankarvaisaa helyä hänelle luovuttamaan.
Boromir. Kahden me tässä etsimme oivat neuvot kolkkoon pulmaan. Etkös antaisi koreasti Sormuksen kouraani, jottapa sillä lahtaisin Sauronin inhat hirmujoukot, jotka mielivät syntymäkotoni sepeliksi suistaa.
Frodo. Ei, Boromir, tämä ei käy kuntoon. Pedoiksi, perkeleiksi muuttuvat Vapaat Kansat, niin kauan kuin Sormus on keskessämme. Siksipä on minun vietävä se aina Saapasnahkatornin huipulle ja sieltä nakattava alas hornan kiehuviin syövereihin.
Boromir. Sinä peijooni. Nyt ymmärrän ma aivoitukses. Aiotpa meidät saattaa kuin särkijoukon rysän takimmaiseen nieluun, tuon vanhan vihulaisemme käsiin, sinä hävytön köntti. Heti näkyväksi nyt, sanon minä. Tai voi juupeli. Taisipa mieleni hiukkasen kuohahtaa, mutta olenpa nyt taas järjissäni ja valmis örkkien nuolten tielle asettumaan.
Vaan Frodo, tuo äkeä hobitti, kiiti jo näkymätöinnä kohti mäenlaen paatista istuinta. Ja sieltä siinsivät hänen silmiinsä nuo Keskimaan tappeluissansa tempoilevat tienoot. Vaan kohtapa tajusi hän Silmän ja Äänen, jotka ankarasti mielivät hänen sielustansa kilpaan käydä ja häntä hulluksikin haukkua. Niin lähti hän viimein pinteessään rinnettä alas kapuamaan ja, venheeseen ehdittyänsä ja Samin hänet virrasta kiskottuansa veti hän viimein pois sormestansa tuon turmaisan kiiluvan renkaan. Ja suuntasivat he tuosta toimerruttuansa kulkunsa kohti Sauronin synkeää hovia. Vaan eivätpä he vielä aavistaneet, että hiipi jäljillänsä Klonkku, tuo ikivanha, kavala epatto.