Ender

Ender

(Aikakoneesta 1/1990)


Takaisin arvosteluhakemistoon

Orson Scott Card: Ender (Ender's Game, 1985),
Ursa (Ursa SF 14), 1990, nidottu,
ISBN 951-9269-52-5, 340 s.
Suom. Veikko Rekunen, esipuhe Anetta Meriranta,
päällys Vesa Lempiäinen.

"Paras Ursan tähänastisista kirjavalinnoista", kirjoitti Johanna Sinisalo kauan sitten Hal Clementin Painovoima 700:sta, mutta se oli silloin se. Hugo- ja Nebula-voittaja Ender on valintana täysosuma; tuore, laadukas, jännittävä, koskettava. Se on tarina lapsesta, josta armottomin, rankoin ottein koulitaan sotasankaria, sotaretkestä hyönteismäisiä hyökkääjiä ötököitä vastaan ja lopussa seikkailullista otetta syventää kuva kääntöpuolesta. Tosin kasvavan latauksen ja pelin räjähtävän kliimaksin jälkeen tuo lopun pastellinsävyinen suvanto tuntuu tavallaan turhalta koristelulta, pelkästä jatko-osan(osien?) pohjustamiselta.

Kaikki ovat nähneet ja lukeneet mielin määrin sf-juttuja, joissa lauma keskenkasvuisia, reippaita lapsosia puolustaa Maata, pöllyyttää avaruushirviöitä ja nolaa galaktiset konnat kerran toisensa jälkeen. Kun Ender sitten ilmestyi, nosti se ison haloon lasten kouluttamisesta ja käyttämisestä taistelulaivueen sotureina. Täytyy kyllä sanoa, että nämä yliälykkäät, tarkoin seulotut poikkeusyksilöt ovat niin vähän lapsekkaita, ettei heidän vuosiensa vähyyttä jutun tiimellyksessä juuri muistakaan, paitsi kun siitä erikseen muistutetaan (vai onko niin, että perinteiset avaruussoturit ovat niin juveniilia joukkoa, ettei eroa heihin siksi huomaa). Päähenkilö kaikessa erilaisuudessaan on kuitenkin johdonmukaisesti toteutettu persoonallisuus. Epäilyksittä Ender on palkintonsa ja suomentamisensa ansainnut.

Kääntäminen, mitä siihen tulee, on usein vähän niinkuin siivoaminen, sen huomaa parhaiten silloin, kun se on tehty huonosti. Veikko Rekunen on tehnyt Enderissä niin hyvää ja tyylipuhdasta työtä, ettei tällainen meikäläinen neljännesammattilainen, joka sentään on tottunut vallankin tuttujen suomentajien aikaansaannoksia kyttäämään, pitkiin matkoihin muistanut käännöstä lukevansakaan. Surullista kuitenkin, ettei kirjan nimi ollut käännettävissä tarkasti, vaikka simulaattoripelit kuinka olisivat lasten leikkiä ja ötökät laillista riistaa.

Leena Peltonen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute